Ei työ tekemällä lopu

Maanviljelijän (jos minua oikeasti sellaiseksi voisi jotenkin kutsua) duunissa on se lystikäs puoli, että kaikkialle mihin katson, näen siellä jotain tehtävää tai jonkun keskeneräisen projektin. Kasvimaat ottavat oman osansa, kanat omansa ja sitten pitäisi vähitellen valmistautua tulevaan talveen. Saattaa tuntua hieman ennakoivalta puhua heinäkuun lopussa tulevasta talvesta, mutta jos aiomme pitää kanat edelleen, on niille rakennettava talvikelpoinen kanala ja elo - lokakuussa korjattava sato täytyy saada jonnekin säilymään. Tässä onkin kaksi projektia, jotka pitävät meikäläisen hyvässä vauhdissa pitkälle elokuuhun.

Satoa varten olemme päättäneet rakentaa maakellarin. Meillä on tällä hetkellä ns. viileähuone piharakennuksessamme, mutta sen lämpötila pääsee nousemaan pahimmilla helteillä lähelle kahtakymmentä, joten hillot ja mehut – puhumattakaan porkkanoista ja perunoista – eivät ole missään optimilämpötilassaan. Vertailun ja omien toiveiden listaamisen jälkeen päädyimme JR Holvikellareiden "rakennussarjaan" mallia Kotiviini. Tuosta meille piirrettiin hieman modifioitu versio, jossa lähinnä keskityttiin juuresosan pidentämiseen. Tiedossa on erittäin mielenkiintoinen elo - syyskuu, kun kellarin osat tulevat tontille ja sopivaa kuoppaa kaivetaan. Täällä Pohjanmaalla on valitettavan vähän pohjoisen puolen rinteitä, jollaiseen makellari olisi hyvä rakentaa, joten täysi tasamaarakennus tuosta lopulta tulee. Täytyy vain kasata riittävästi maata päälle, jotta maakellarin hyvät puolet saadaan esille. Joskus tuevaisuudessa lastenlapset saavat siitä kivan pulkkamäen talvella. Projektista voisi tehdä samanlaisen dokumentaation kuin tässä.

Ennen kylmeneviä kelejä pitäisi myös rakentaa kanoja varten talvikelpoinen tila. Tämän olen ajatellut rakentaa entisen sikalan sisäpuolelle, eli talo taloon. Tämä entinen sikala on vähintäänkin rujossa kunnossa, sillä seiniä koristaa tällä hetkellä vuosi(kymmeni)en liat ja muutenkin tila on toiminut lähinnä pois heitettävien tavaroiden välivarastona. Sikojen ruokinta-automaatteja ja ruostuneita karsinoita on vaikka jaettavaksi saakka. Jossain vaiheessa tila on toiminut myös puuvarastona ja lastauksen helpottamiseksi on seinään puhkaistu lastauskärryjen mentävä reikä, joka tulee muurata umpeen tai ainakin aukkoon on laitettava ovi, jotta lumi ei sada talvella suoraan sisään.

Tähän tilaan pitäisi piakkoin rakentaa kanala.

Projekti aloitetaan irroittamalla karsinat ja viemällä tavarat johonkin toiseen tilaan. Sitten lakaistaan lattioilta kaikki irtolika pois. Varsinainen puhdistaminen tehdään soodapuhalluksella. Tavallista ruokasoodaa puhalletaan paineilmalla päin likaa ja maahan pudonnut lika vain lakaistaan ulos. Menetelmä on ekologinen, nopea, eikä se vahingoita puhdistettavaa kohdetta. Ulos lakaistu sooda huuhtoutuu sateen mukana pois.

Ei siis ole ainakaan projekteista puutetta, nyt täytyy saada vain aika riittämään.

Kotkotusta ja munintaa

Vanha leikkimökki on nyt pari viikkoa tehnyt jonkinlaisen kanakopin virkaa. Tätä kirjoitettaessa siellä käy sisällä hirmuinen kaakatus, kun kanat käyvät vuoronperään hoitamassa hommaansa. Leikkimökin entisen ikkunan päälle rakennettu munintapesä jää kapasiteetiltaan armottoman alamittaiseksi, kanojen ryhdyttyä munimaan täydellä teholla. Alkuun nämä 12 kanaa saivat päivässä aikaan 4-5 munaa, mutta parin viime päivän keskiarvo on noussut jo kahdeksaan. Niin paljon munia kuitenkin tulee, että yksikään vieraamme ei ole poistunut ilman kennollista muniamme. Voin sanoa, että herkullisia ovat sekä ehdottoman tuoreita.

Kanat juuri kotiutuneina.

Munista on ehditty luonnollisesti tehdä kaikenlaista, mitä kanamunista yleensä tehdään – niitä on nautittu keitettynä, paistettuna, kokkelina, niistä on tehty myös pastaa ja kakkuja. Kaikki ovat olleet herkullisia. Tipumme saavat rehun lisäksi nauttia tuoreesta ruohosta, vesiheinästä sekä kaikenlaisesta mikä omasta ruokapöydästämme yli jää, toukkien, matojen ja hyönteisten lisäksi. Linnuilla on käytössään sen verran suuri aitaus, että näistä voi jo käyttää nimitystä "laiduntavat kanat".

Aitauksen tehtävänä ei ole niinkään pitää kanoja aitauksen sisällä, vaan pikemminkin pitää ei-toivottuja vieraita ulkona. Kaakatuksen sävyistä erottaa heti, jos naapuruston kissat lipovat kieliään kanaverkon takana. Niitä saa käydä aina välillä hätistämässä pois. Ja hyvä että olen hätistellytkin, sillä tänään minua kohtasi yllätys, kun aamulla kävin vaihtamassa juoma- ja rehuastioita. Kanatarhasta pyrki aktiivisesti pois siili! Ja aukko josta pääsee siili sisään, sieltä mahtuu tulemaan myös kissa. Nopea katsaus paljasti kanaverkon pullistuneen yhdestä kohdasta ja siitä verkon kiinnitys olikin jäänyt hieman vajaaksi. Eipä muuta kuin verhoilunitoja äkkiä käteen ja reikä umpeen.

Tämä nykyinen kanatarha on väliaikainen ratkaisu, joka pystyy palvelemaan korkeintaan syyskuuhun saakka. Kanamme eivät suostu yöpymään leikkimökissä, vaan jostain syystä viihtyvät myös öisin ulko-orrella, joka on saanut lisäkseen hieman pakkausmuovia ja lopputuloksena on katoksellinen orsi, joka muistuttaa lähinnä jalkapallokatsomoa. Koska yölämpötilat ovat vielä kohtuullisia, järjestely ajaa asiansa, mutta syksyä vasten nousee entiseen sikalaan eristetty kanala kaikkine fasiliteetteineen. Munintapesiä on oltava riittävästi, munien poimimisen täytyy tapahtua kanalan ulkopuolelta ja kanalan puhtaanapidon on sujuttava helposti. Kesällä kanat sitten pääsevät ikkuna-aukosta tarhaan, jonka koko varmaan kolminkertaistuu nykyisestään.

Muutenkin touhu on alkanut muistuttaa ihan oikeata maalaiselämää. Ruokapöydän antimista monet ovat omasta kasvimaasta, lisukkeita täytyy vielä hankkia kaupasta tai pienen vaihdantatalouden kautta. Vaihdannalla olemme saaneet mm. tuoretta kalaa tutulta harrastekalastajalta. Tähtäimessä oleva omavaraisuus lähestyy hyvää vauhtia.

Sataa sataa ropisee…

On aivan se ja sama, että mistä säätiedotuksesta asiaa tiiraa, tuntuu siltä kun eri säälaitokset osaisivat tuottaa parhaan ennustuksen jo menneelle ajalle. Tänäänkin piti päästä ulos touhuamaan, mutta niin Ilmatieteenlaitos, Foreca kuin Accuweather jättivät kertomatta sadekuuroista aamupäivällä. Harmittavaa, koska näissä hommissa sää näyttelee melko keskeistä roolia päivän töitä suunniteltaessa. Suunnitellut ulkohommat jäävät siis toiseen ajankohtaan.

Edellisestä postauksesta on ehtinyt kulua yli kuukausi ja syy harvaan päivitysaikatauluun on pitkät työpäivät. Kasvimaalla ja korjaushommissa saa kummasti ajan kulumaan siten, ettei päivän aikana juuri muuta ehdi tekemään. Toukokuun lopulla oli saatu jo mukavaa tuntumaa kasvun ihmeeseen raparperien muodossa ja juhannuksena päästiin poimimaan jo ensimmäiset perunat ja sipulit – hyviä olivat.

Aivan putkeen ei kaikki tietenkään ole mennyt – tilaamamme työkoneen toimitus on viivästynyt pahasti ja siksi jotkut peltohommat kusevat aika pahasti. Käsipelillä olen joitakin länttejä kunnostanut kasvimaiksi, mutta muuten pellolla rikkaruohot lainehtivat kuin vilja konsanaan. Jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin tilannut koneen jo maaliskuussa.

Kitkeminen on ikuista

Rikkaruohojen kanssa saakin olla melkoisen täpäkkä, sillä jostain syystä niille on suotu kasvuvoimaa aivan toisella tavalla kuin hyötykasveille. Kun purjosipuli täytyy taimikasvattaa varjellen jo maaliskuussa, samaan laatikkoon päässyt savijauhokas tai vesiheinä ottaa pikastartin ja näppää nopeasti kaiken kasvutilan taimelta.

Ja vaikka rikkaruolta yrittää viedä valon, ravinteet ja muut kasvua avittavat osat esim. katteella, muoveilla tai sanomalehdillä, jostain välistä ne aina löytävät tiensä pintaan ja ryhtyvät kasvamaan. No, ensi keväänä täytyy vain toimia selkeästi määrätietoisemmin rikkaruohojen kasvumahdollisuuksien kanssa.

Kot kot kot

Kesäkanala alkaa olla jo viimeistä silausta vailla ja sitten sekin on valmis vastaanottamaan asukkinsa. Kissoja kummempia petoja ei ole silmiini osunut, mutta siitä huolimatta ja erityisesti kissojen vuoksi kanojen valtakunnan ympärillä on parimetrinen aitaus pitämässä kutsumattomat vieraat poissa. Valitettavasti koiramme saattaisivat olla kiinnostuneita ennemmin kanojen jahtaamisesta kuin kissojen kurissa pitämisestä, joten turvapalvelut jäänevät minun huoleksi. Jos hankkisi vaikka värikuula-aseen ja värjäisi jonkun kanojen hätistäjän vihreäksi pyssyllä.

Loppuun pari tuokiokuvaa kasvun ihmeestä.

Kasvukautta pukkaa

Ripeästi edennyt kevät ja siirtyminen kesään on vienyt myös työt ulos. Tässä on meikäläiselle melkoinen ihmemaa, sillä kokemukseni ylipäätään minkään kasvatamiseen on rajoittunut lähinnä pääsiäisruohoon. Mutta vahvasti vaikuttaa siltä, että tekemällä oppii – ainakin kantapään kautta.

Pikaisella vauhdilla edennyt muuttopäätös ja talon hankkiminen sekä päälle vedetty remontti lienevät pääsyinä siihen, ettei varsinaiseen viljelytoimintaan varauduttu ajoissa. Kun eri vihanneksien kasvatus- ja taimetusaikoihin pääsi tutustumaan kunnolla, oli kevät jo niin pitkällä, ettei rypistely enää juuri auttanut – mm. ruusu- ja kukkakaali eivät kuulu tänä kesänä valikoimiin. Mutta jotain maahan on laitettu ja näyttää vahvasti myös siltä, että jotain maasta myös nousee.

Traktori ei tietysti kuulunut tämän kevään hankintoihin, joten kynnöksellä olleen pellon kanssa olimme vieraan avun tarpeessa. Koko peltoalaa emme ottaneet tänä vuonna omaan käyttöön, vaan n. kaksi kolmannesta annettiin vuokralle ja vuokraan kuului käyttöömme jääneen pellon äestäminen tasaiseksi. Tällä isännällä olikin sitten käytössään sellainen meisseli, että pellon kuivuttua äestyskuntoon, riitti että hän pyöräytti järjettömän kokoisella koneellaan pari kertaa pellon ympäri ja jälki oli melkoisen tasaista.

Pelto äestyksen jälkeen.

Koska varsinainen päätuotantoala on vielä hieman hakuisessa, tullaan tänä kesänä kokeilemaan hieman yhtä sun toista. Marjapensaita – mustaherukkaa, vadelmaa, karviaista ja tyrniä – on laitettu kasvamaan noin 30 puskaa. Satoahan näistä ei juuri tänä vuonna vielä tule, mutta saamme ainakin käsityksen siitä, mikä täällä kasvaa ja mikä ei.

Perunaa, sipulia, hernettä, porkkanaa, punajuurta ja pinaattia on levitetty kotitarvekasvimaalle parin aarin verran. Kasvun ihme on selvästi lähtenyt liikkeelle ja erityisesti sipulit, peruna ja herneet näyttävät kasvavan hyvällä vauhdilla.

Koska aiempaa kokemusta minulla ei viljelystä ole, googlaaminen on asian tiimoilta ollut sitäkin hanakampaa. Tähtäimessämme on täysin luonnonmukainen kasvattaminen, ilman torjunta-aineita ja kemiallisia lannoitteita. Tätä kautta olen törmännyt termiin "kateviljely", jota jossain kutsutaan myös aurattomaksi viljelyksi. Mitä enemmän olen aiheesta lukenut, sitä vahvemmin vannon tämän tyyppisen kasvattamisen nimiin.

Kateviljelyssä maa suojataan jollain eloperäisellä aineella, joka estää mm. rikkaruohojen kasvua ja mikäli kyseessä on maatuva aine, luovuttaa se samalla ravintoaineita maaperään, jolloin kasvatettava saa katteesta välitöntä lannoitetta. Itse olen käyttänyt tähän mennessä ruohonleikkuun yhteydessä syntynyttä ruohosilppua suojaamaan taimia ja tukahduttamaan rikkaruohoja.

Kun oksasilppuri tulee puutarhan monitoimikoneen kanssa maahan, löytyy puuliiteristä runsaasti haketta silputtavaksi mm. marjapensaiden juurille. Samalla kun päästään rikkaruohoista eroon, kattaminen eloperäisellä materiaalilla parantaa myös maan laatua, joka tuntuu olevan tarpeen melko saviperäiselle maalle. Väittämän mukaan katteen käyttö parantaa maan laatua jo vuodessa merkittävästi.

Ensimmäiset sadot on päästy jo korjaamaan. Ruohosipulia ja raparperia on tullut jo varmasti vuoden tarpeiksi. Eri peruna- ja sipulilajeja testataan lähinnä sopivien lajikkeiden löytymiselle ja toistaiseksi kasvu näyttää hyvältä – odottelen innolla hetkeä jolloin pääsee keräämään satoa ja maistelemaan.

Seuraavaa kesää silmällä pitäen, olemme tilanneet monitoimikoneen erilaisia tehtäviä varten. Oman näkemyksemme mukaan traktori olisi toistaiseksi täysin ylimitoitettu laite, mutta ihan kuokalla ja lapiolla ei kuitenkaan pärjää. Huikealla yhdeksän hevosvoiman moottorilla varustetulla monitoimikoneella voidaan aurata, äestää, nostaa perunoita, ajaa nurmea ja heinikkoa, silputa haketta ja talvella lingota lunta. Monipuolinen vempain siis. Koneen pitäisi saapua maahan parin viikon päästä ja siinä onkin mielenkiintoinen uusi tutustumisen kohde. Ulkohommia kun kuitenkin piisaa varmasti pitkälle syksyyn.

Kot kot siellä, kot kot täällä…

Kun sisäremontti on vihdoin saatu siihen vaiheeseen, että jäljellä olevat remonttihommat eivät ole aikataulullisesti kiireellisiä, voidaan vähitellen keskittyä maallemuuton perimmäiseen syyhyn: omavaraisuuteen ruuan suhteen.

Maatilkumme itäisestä kulmasta katsottuna.

Lumi on poistunut tiluksilta ja koko komeus on esillä. Pelto on kuitenkin niin kostea vielä, ettei kukaan paikallinenkaan ole tohtinut lähteä traktorilla kyntöhommiin. Märkään peltoon traktori vain uppoaisi ja sen irroittaminen on aika rankkaa touhua.

Lumen alta on paljastunut myös edellisen omistajan peruna- ja kasvismaa, sekä pari ryytimaata. Olisihan niissäkin ihan mukavasti hommaa, mutta tuskin niistä on enempään kuin kotitarveviljelyn tarpeiksi. Enemmän olisi kuitenkin halua tehdä, sillä kokopäivähommaksi ajattelin tilanpidon itselleni ottaa.

Ihan vijelytyö on kausiluontoista hommaa. Keväällä kylvetään ja loppukesästä korjataan sato. Toki siinä välissä on varmasti monenlaista pientä puuhaa mistä täytyy pitää huolta, mutta periaatteessa se on noin. Kun jyvä on maassa ja vettä, lämpöä ja valoa on sopivassa suhteessa, laarit täyttyvät syksyllä talven varalle. Tässä mielessä ihan viljelyyn keskittyminen olisi aika lunkia puuhaa. Siinä voisi ihan mukavasti käydä viikonloppuisin hieman reissussa ja ottaa muutenkin rennommin.

Mutta eläinten kanssa meininki on ihan toista. Eläinten kanssa täytyy olla suojat kunnossa, on huolehdittava tilojen puhtaudesta, ruokinnasta, vedensaannista, aitauksista, jne jne jne… Eläimiä pitävä maanviljelijä ei vapaapäiviä pidä, vaan on duunissa kaikkina vuoden päivinä, oli juhannus, joulu, pääsiäinen tai mikä tahansa päivä. Jos haluaa pitää vapaapäivän, esimerkiksi anopin syntymäpäiviä tai kaverin häitä varten, paikalle on hankittava sijainen huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista.

Missään muussa duunissa ei olla ihan oikeasti hommissa 365 päivää vuodessa. Kalastaja voi jättää verkkojen katsomisen seuraavaan päivään, taksiautoilija voi jättää vuoron väliin, liikkeenharjoittajilla on aika usein putka kiinni sunnuntaisin, ravintolayrittäjillä on yleensä se yksi vapaapäivä viikossa. Mutta eläintilallinen ei vapaapäiviä pidä, ellei palkkaa sijaista hoitamaan hommia. Kälyni luopui lehmien pidosta ja tämä oli tietääkseni yksi syy päätökseen. Alkaa maatalousyrittäjät saamaan extrarispektiä meikäläiseltä.

Kaikesta huolimatta olemme suunnitelleet ottavamme kanoja, aluksi vain muutaman, jotta kaltaiseni kaupunkilaispoika saa pientä tuntumaa kanojen pidosta. Tämän vuoksi olenkin viime aikoina tutkinut hanakasti nettiä ja etsinyt kaikkea mahdollista tietoa kanojen pidosta. Meillähän on käytössä hieman yli 100 neliön kanalarakennus, joka on vielä pari vuotta sitten ollut tuotantokäytössä, mutta siitäkin huolimatta haluan aloittaa hieman pienemmällä määrällä ja tänä kesänä kanalarakennusta saa esittää pihalla nököttävä leikkimökki. Tästä syystä tipulamme tulee olemaan keskellä pihaamme, sillä leikkimökin siirtäminen jonnekin muualle vaatisi jonkinlaisen nosturin käyttöä.

Leikkimökkiä täytynee hieman modifioida, jotta se sopisi kanalaksi – sisälle täytyy laittaa orsia kanoille nukkumapaikoiksi, on rakennettava munintalaatikko (jos vaikka munisivat sinne), on hankittava juoma-automaatti, mietittävä kuinka ruokinta hoidetaan, pehkuja pohjalle möyhittäväksi ja koko hökötys on suojattava verkolla mahdollisten kettujen ja petolintujen varalta. Ehkä myös koiriemme Alman ja Selman varalta. Mutta tavoitteena on muutama erittäin onnellinen ja takuulla vapaana hilluva luomukana, jotka munivat herkullisia munia nautittavaksemme.

Hieman kuvia

Remontti on saatu niin valmiiksi, että ekat bileetkin on jo pidetty. Kiitokset kaikille vieraille, oli hauskaa. Ohessa kuvia sunnuntai-iltapäivästä, kun rakas rouvani löysi sisäisen karjalaisensa ja päätti valmistaa minulle pienet prasniekat.

Näkymä ulkoterassilta verannalle.

Kirjastosta olohuoneen suuntaan.

Eteishalli.

Keittiö, Selma ja Marja.

Keittiö verannan suunnalta.

Makuuhuonetta.

Näkymä yläkerran aulasta makuuhuoneeseen.

Jätteenkäsittelyä

Vaikka emme ole ehtineet asua Maalahdessa ihan täysillä (siis asumme kyllä, mutta edelleen remontti kesken), on jokapäiväiseen elämään tullut jätteenkäsittely entistä konkreettisemmin mukaan. Vilkaisin juuri trailerin dokumentista, joka kertoo elämästä ilman muovia ja tajusin sen olevan melko haastavaa – ihan vain siksi, että muut tahot, kuten kauppa, on päättänyt asiasta jo sinun puolesta.

Kun keittiö saatiin tuossa muutama päivä sitten täysin toimintakuntoiseksi, yksi suurimmista muutoksista on nimenomaan roskien lajittelu. Tuossa kadun toisella puolella löytyy kierrätyspiste, jossa kerätään jätepaperia, lasia, metallia ja paristoja. Remontin aikana kertyneen jätteen olen vienyt muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle uusiokäyttöasemalle, jossa lasi, kivi, kipsi, puu ja metalli on siististi lajiteltu omiin säiliöihin. Tämän lisäksi sinne saa viedä myös ongelmajätettä, kuten esim. nesteitä ja vielä myös poltettavaa jätettä. Poltettavasta jätteestä täytyy maksaa kympin kuutiolta, mutta muu on ilmaista.

Käytössämme on pikakompostori, jonka sielunelämään olen tutustunut perusteellisesti ja saanut sammuneen ja jäätyneen prosessin taas eloon. Nyt kompostorissa on ollut siistit 40° – 50° C lämmintä ja kompostoitumisprosessi toimii hyvin. Ainoa ongelma on, että meidän kahden hengen talous ei tuota riittävästi kompostoitavaa. Taidamme olla sen verran tarkkoina ruuan valmistamisen kanssa ja emme sillä tavalla hanki mitään pilaantumaan. Paitsi tuossa viikolla oli ehtinyt lähes kilo tomaatteja tulla sellaiseen kuntoon, että ne lensivät samantien biojätteeseen. Ja katsotaan asiaa tarkemmin, kunhan saamme elomme asettumaan normaaleihin uomiin. Ehkä silloin tuotamme myös riittävästi biojätettä kompostorin tarpeisiin.

Muut jätteet meillä on jaoteltu kahteen ryhmään: palaa täällä ja palaa muualla. Täällä Vaasan seudulla toimii maailman suurin biomassan kaasutuslaitos, jossa poltettavasta jätteestä muodostetaan energiaa. Sinne menee kaikki taloudessamme syntyvä palava jäte, jota emme polta omassa kattilassamme. Muu jäte menee aika tarkkaan joko lämmön tai energian tuottoon. Nyt remonttivaiheessa on tuota muualla poltettavaa kertynyt hieman enemmän, mutta kerran viikossa tapahtuva jäteastian tyhjennys on riittänyt.

Oma kattilamme syö kohtuullisissa määrissä myös kartonkia (ekopisteellämme ei kerätä kartonkia!) puun ja hakkeen seassa. Paperia en suostu polttamaan, koska se muodostaa tuhkaa aivan mielettömästi ja saisin siten olla tyhjentämässä tuhkia kattilasta jatkuvasti. Puu ja hake palavat melko hyvin, sillä kattilamme on kaasuttavaa mallia, eli kattilan toimiessa hyvässä lämpötilassa, puu ei varsinaisesti pala vaan kytee ja tuottaa siten enemmän lämpöä kuutiota kohden. Tuhkaahan sitten käytetään mm. kasvimaalla ja pensaitten juurella, joskaan nekään eivät sitä loputtomiin vedä.

On mielenkiintoista katsoa, kuinka jätteettömäksi voimme päästä. Sikäli kuin mahdollista, yritämme päästä mahdollisimman paljon eroon naapurissa olevasta S-marketista ja siirtyä käyttämään paikallisten tuottajien elintarvikkeita. Omaa tuotantoa tulee varmasti jo tänä kesänä ja näyttää uhkaavasti siltä, että meillä tulee olemaan joitakin kanoja tuottamaan meille munia. Kyseiset tiput eivät tule olemaan mitään häkkikanoja eikä virikekanoja liiemmin, vaan taatusti vapaita ja luonnonmukaisia kanoja.

Jauhot tulemme jauhamaan itse ja viljat hankimme paikallisilta luomuviljelijöiltä. Jyvinähän vilja säilyy huomattavasti paremmin kuin jauhona ja samalla säilyvät myös kaikki vitamiinit ja hivenaineet. Edessä on täysi elämäntaparemontti, joka on osin jo alkanut ja viedään nyt vain loppuun saakka.

Mitä remonttiin tulee, on se jo lähes kokonaan valmis. Eteisaulan lipeöinti ja öljyäminen tapahtuu tänään ja huomenna, toinen öljykerros vedetään sunnuntaina illalla ja sitten annetaan kuivua kunnolla. Ensi viikolle on laitettu juhlat, joten silloin pitäisi olla valmis vastaanottamaan vieraita.

Kevään korvilla

Kevät tulee vääjäämättä, uskoi siihen tai ei. Todisteena voin esittää viime viikolla pariinkiin otteeseen kuulemani leivon laulu – toisella kerralla jopa bongasin siivekkään – ja yhtenä iltana näkemäni neljä joutsenta, jotka tyylikkäästi vetivät talon yli n. 15 - 20 metrin korkeudessa. Oli aika vaikuttava näky. Lisäksi sään lämpeneminen on sulattanut lunta niin paljon, että pihapiiri paljastuu koko komeudessaan. Ihan jännää, kun ei oikein tiedä mitä kinosten alta paljastuu.

Sen verran sieltä on jo paljastunut, ettei kesällä todellakaan ole vapaa-ajan ongelmia. Kun remppa sisällä saadaan valmiiksi, alkavat ulkotyöt varmasti välittömästi. Kasvihuoneen lisäksi löydöksiin kuuluvat (ainakin) kaksi kasvimaata ja hiekkalaatikosta jatkojalostettu yrttimaa. Nämähän on pakko ottaa kaikki hyötykäyttöön niin nopeasti kuin vain mahdollista. Tutustuminen kasvien viljelyyn on jo aloitettu ja kaikki mahdolliset sivustot on luettu pitkälti läpi. Ne 34 tomaatinversoa, jotka ovat sirkkalehtensä työntäneet kasvipottien mullasta ylös, pääsevät sitten toukokuun puolella kasvihuoneeseen tuottamaan hedelmää. Paprikat ovat heränneet hieman hitaammin ja siellä on vasta muutama verso näyttäytymässä arasti.

Chilin siementen kanssa taidetaan olla hieman myöhässä, mutta ajattelin toki parilla lajilla kokeilla. Sipulin, valkosipulin ja perunan viljely on tietenkin myös luvussa mukana. Mitä muuta kannattaisi ensikertalaisen kokeilla? Kasvimailla saattaa olla myös joitain monivuotisia kasveja ja kaikki penkit kannttanee käydä läpi, jos sieltä jotain säilytettävää löytyisi.

Pihalla näyttää olevan pari nuorta omenapuuta ja niitähän tullee ensi kesänä paljon lisää. Ainakin muutama omena- / päärynä- / kirsikka- / -luumupuu tulee laajennettuun pihapiiriin sekä muutama kymmen marjapensasta. Pistolapiolle tulee vielä paljon käyttöä.

Remppa muuten valmistunee tällä viikolla. Yläkerrassa täytyy aulan lattia öljytä vielä kerran ja sitten vaatekaapin ovikiskot on asetettava paikoilleen sekä listojen paikalleen laittaminen. Portaat on maalattava loppuun ja alakerrassa apukeittössä on seinät maalattava sekä aulan lattia lipeöitävä ja öljyttävä. Perjantaina on valmista. Loput on pientä hienosäätöä. Jos vaikka sunnuntaina pääsisi jo nukkumaan makuuhuoneeseen.

Minkä taakseen jättää…

Näissä olosuhteissa huomaa hyvin nopeasti, että jos jättää jotain tekemättä, on se edessä pian ja konkreettisesti. Eilen illalla ei oikein hotsittanut mennä heittämään halkoja lämmityskattilaan, joten aamupesun yhteydessä sai karvaasti todeta lämpimän veden olevan melko haaleaa. Ei siinä muu auttanut kuin painua halkovarastoon kaivelemaan puita lämmitykseen.

Ei homma tietenkään ollut ihan niin yksinkertainen keikka. Tulin vilkaisseeksi kattilaan sisälle ja huomasin tuhkien tyhjentämisestä olleen ainakin kaksi viikkoa aikaa. Lähes 20 litraa tuhkaa sieltä kertyi, jotka piti käydä levittämässä kasvimaata peittävälle hangelle – tuhkahan on ihan hyvä typpilähde ja hangelle levitettynä se sulattaa lumen nopeammin.

Halkovarasto on juttu sinänsä. Toki siellä on muutama heittomotillinen siistiä puuta verkoissa, mutta sitten siellä on myös "The Läjä". Kuinka Läjä on syntynyt, siitä minulla ei ole tietoa, mutta sen koko oli alkuaan noin kuusi kuutiota. Aluksi se näytti suurelta kasalta halkoja, mutta päällimmäisiä poltettuani, alkoi alta paljastua haketta – pienempää puusälää ja tuohta sekä ihan pienen pientä puusilppua ja myös oljenkorsia.

Läjää varten olen hankkinut nyt talikon, jolla siirtelen pienempää kariketta sivummalle ja poimin poltettavan tavaran talteen. Hyvää asiassa on, että ei tarvitse miettiä kuivikkeen hankkimista kompostiin eikä tarvitse ostaa kariketta puskien juurille. Kaikkea on omasta takaa.

Hakkeen alta löytyy taas ihan poltettavaa puutavaraa ja se täytyy vain kaivaa sieltä esille. Kunhan lumet sulavat pois entisen sikalan suuaukolta, pääsen kuskamaan haketta ulos ja saan sitten pientä järjestystä halkovarastoon.

Toista tuntia kuitenkin taas kului ennen veden lämpiämistä. Kattilan sähkövastuksissa riittää tehoa pitämään vesi haaleana, joten joka ilta kannattaa kiltisti käydä lisäämässä puita kattilaan, niin sitten on aamullakin lämmintä vettä. Aurinkokennojakin on hieman mietitty, mutta niiden hinta suhteessa saatavaan hyötyyn on vain vielä liian korkea.

Mirri eli kissa

Eilen sain huomata, että talossa näyttää olevan myös kissa. Todellisuudessa se taitaa olla jonkun lähistöllä asuvan mirri, mutta hähtävästi se on löytänyt mukavan tarkkailupaikan piharakennuksesta. Tämä tietää vain sitä, että autotalli on jatkossa hyvin visusti kiinni, sillä en kaipaa mitään merkkaamisia yhteenkään siellä olevaan huonekaluun.

Valmista seinää

Keittiö on vähitellen valmistumassa. Kuvassa K-E laittaa hyllyjä seinälle. Tänään viimeistelen keittiön lattian.

Keittiö toimintakunnossa!

On hämmästyttävää, kuinka jokin pieni välivaihe on lopputuloksen kannalta niin merkittävää. Pari päivää sitten saimme keittiöntsasot paikoilleen ja eilen minulla kävi melkoinen pulla, kun putkimies tuli parinkymmenen minuutin varoitusajalla laittamaan sekä tiskialtaan että astianpesukoneen hanan paikalleen. Yhtäkkiä meillä oli toimintakuntoinen keittiö! Se oli niin toimintakuntoinen, että otin eilen varaslähdön ja tein oikeata ruokaa! Paistoin ja keitin koonaisen aterian. Ainoa virhe oli syödä se kokonaan (se oli hyvää: fettuccinea savulammas-kermakastikkeella), sillä annos oli melko suuri.

Vaatiihan se toki vielä runsaasti viimeistelyä, jotta sitä voi sanoa valmiiksi, mutta tavaroiden laittaminen laatikoihin ja kaappeihin on jo niin lupaavaa. Huomenna uskallan nostaa ruokakaapin takaisin paikoilleen, koska tänään on tasoja öljytty kunnolla ja tiskipöydän seinä on saanut lakkaa pintaansa. Mutta monet kattilat ja kauhat ovat löytäneet jo paikkansa kaapeissa ja laatikoissa.

Tiskialtaan ja hellan takana oleva seinä oli aluksi tarkoitus lasittaa, mutta lopulta päädyimme seinän lakkaamiseen. Väittämän mukaan muutama lakkakerros huonekalulakalla tekee pinnasta riittävän kestävän vesi- ja muille roiskeille. Lisäksi se lienee helppohoitoisempi kuin lasitettu seinä.

Astiakaapin uusi maali lienee huomenna jo kunnossa ja sitten pääsen tyhjentämään astialaatikoita. Tiskikone pääsee huomenna paikalleen, kun lattian öljypinta antaa periksi.

Kuvia tulee hieman myöhemmin, kunhan saan tavaroita lisää paikalleen.

P.S. Juuri kun pääsin iloitsemasta toimivasta ja valmiista keittiöstä, uusi liesituuletin vaatii sähköpistokkeen nostamista 5 cm ylemmäs. Juuri sellainen pieni harmittava juttu, jonka periaatteessa voisi tehdä itse, mutta vaatii kuitenkin sähkömiehen käyvän paikalla.

Välikausi

Remontti on tällä hetkellä siinä mielessä inhottavassa vaiheessa, että kaikki on kesken, mutta pienillä toimenpiteillä päästään taas pitkälle. Valmista kotia on tiedossa ihan nurkan takana, täysi kaaos on kuitenkin juuri hallitseva olotila. Tilannetta ei suinkaan helpota se, että rakas rouvani on innostunut hankkimaan uutta kalustetta taloon, joista moni kaipaa pientä ehostusta ennen lopullista käyttöönottoa: vanhaa talonpoikaispöytä täytyy hieman hioa ja öljytä, juuri hankitut vanhat tuolit on paloiteltava ja liimattava heiluvat selkänojat ja jalat uudestaan, astiakaappi on maalattava kuten myös sängynpäädyksi hankittu vanha ovi. Siihen on myös kehitettävä jokin mekanismi, jolla se kiinnitetään paikalleen.

Kahden makuuhuoneen yhdistämisessä yhdeksi nosti myös melko arkisen ongelman eteen: liukuovien uusiokäytön. Vanhoissa makuuhuoneissa oli Elfan liukuovet käytössä ja vaikka voin väittää olevani melkoisen hyvä suorittamaan hakuja netissä, en parhaimmallakaan tahdolla löydä mistää paikkaa mistä voisin tilata uudet asennuskiskot oville – vanhat kun jäisivät hieman liian lyhyiksi. Ei löydy tietoa valmistajan sivuilta, eikä liiemmin jälleenmyyjien sivuilta. Nyt jännityksellä odotan, että vastaako Elfan asiakaspalvelu lainkaan.

Vanha talo tarvitsee vanhoja ja vanhahtavia tavaroita. Marja onkin ansiokkaasti käynyt läpi paikallisia kirppiksiä ja Huuto.netissä myytäviä vanhoja tavaroita läpi. On hankittu astiakaappia, ruokakaappia, pöytä, liuta tuoleja ja peilejä. Monet tavaroista odottaa käsittelyä ja valmiita paikkoja, joihin ne voidaan asentaa. Oikeiden vanhojen tavaroiden rinnalle on löydetty myös vanhahtavia tarvikkeita, joiden sisuksissa kuitenkin on täysin nykyaikaiset tavarat. Mm. alakerran vessaan löytyi juuri oikeanlainen yksiotehana – kotimainen Grana Rosa istuu ympäristöön täydellisesti. Astiapesukoneen hana on hieman tyyris, mutta istuu tyyliin kuin nakutettu.

Tänään odotellaan puusepän ilmaantumista paikalle, jotta saadaan keittiön työtasot leikattua ja istutettua paikalleen. Kun keittiö valmistuu, laukaisee se niin monta muutoin seisovaa kohdetta liikkeelle. Tavarat saadaan paikalleen, mm. keittöön saadaan ruokailutila ettei tarvitse enää syödä sängyssä / tuolia pöytänä käyttäen. Kun keittiöön saadaan pesuallas paikalleen, ei tarvitse enää käyttää vessan pesuallasta tiskaamiseen ja talousveden ottamiseen, sitten päästään taas vaihtamaan vessasta allaskaappi ja hana. Täytyy vain toivoa, että puuseppä pystyy ottamaan työtason välittömästi työstettäväksi.

Nyt lattioiden lipeöintiin – harmittaa että piti pari lattiaa ensin sotkea, ennen oikean tekniikan oppimista.

P.S. Puuseppä kävi ja oli mies paikallaan. Leikkasi ja laittoi heti 2/3 työtasoista paikoilleen ja otti viimeisen osan leikattavaksi verstaalleen. Muutaman tunnin kuluttua kaveri sitten tuli leikatun levyn kanssa takaisin, asensi sen kohdalleen ja leikkasi vielä pesualtaalle aukon sekä asensi pesualtaan. Tällä kaverilla ei nokka juuri tuhise, vaan valmista tulee. Snickarservice Börje Skata Puusepänpalvelu – suosittelen varauksetta.

Valokuitu tuli taloon

On hämmästyttävää kuinka sujuvasti asiat hoituvat pienellä paikkakunnalla. Kun Helsingissä haluaa hoitaa asioita, monasti joutuu varaamaan aikoja, jonottamaan sekä etsimän henkilöä, jonka tehtäviin kuuluu kulloinkin hoidettavan asian organisointi. Tilaapa kotiisi ihan tavallinen laajakaista. Jos kyseessä ei ole valmiiksi paketoitu plug and play -ratkaisu, vaan sellainen jossa pitäisi vetää hieman lankaakin kohteeseen, joutuu tilausta jonottamaan pitkäänkin.

Kun muutto Maalahdelle tuli varmaksi, ryhdyin luonnollisesti selvittämään kuinka saan mahdollisimman hyvän nettiyhteyden taloon. Aika nopeasti kävi ilmi, että alueella toimii osin kunnan omistama Bothnia Broadband, jonka päätehtävänä on hoitaa tietoliikenneyhteyksiä kunnan alueella. Todennäköisesti yritys on vanhojen paikallisten puhelinyhdistysten jälkeläinen – varmaan Maalahdellakin on ollut oma puhelinyhdistyksensä.

Otin yhteyttä yritykseen ja kerroin omista erityistarpeistani liittymälle – käytössäni on oma palvelin, joka tarvitsee kiinteän IP-osoitteen. Vastaus tuli samana päivänä ja minulle kerrottiin, että kiinteän IP-osoitteen saaminen on mahdollista. Kun muutto alkoi lähestyä, olin uudemman kerran yhteydessä Bothnia Broadbandin yhteyshenkilöön ja kerroin meidän muuttavan taloon seuraavana maanantaina. Vastaus tuli nopeasti: tulemme maanantaina kaivamaan valokuidun paikalle.

Näin todella tapahtui – aamutuimaan alkoi kaivinkonetta pörräämään nurkilla ja pienen selvitystyön jälkeen paikallistettiin sopiva kohta liittää talomme valokuituun. Päätettiin myös, että kuitu vedetään nyt pintavetona ja kaivetaan se maahan vasta sitten kun routa on sulanut. Asentaja veti piuhan taloon haluttuun paikkaan ja kytkilaitteet toimintakuntoon. Kaapelikela lepää edelleen talomme vieressä, sitä saatetaan tarvita keväämmällä, kun kaapeli kaivetaan maahan.

Tulivat siis muutaman päivän varoitusajalla, olivat valmiita kaivamaan kaapelin jo nyt maahan ja vetivät kaikki tarvittavat taloon ja yhteys toimi laakista. Ja miten se toimikaan! Vauhtia on vähintäänkin riittävästi, oli sitten kyse uppimisesta tai downaamisesta. Ja vähintäänkin riittävästi meikäläisen tarpeisiin serverin kanssa.

Halusimme toki saada täyden hyödyn irti valokuidustamme ja koska talossa ei ollut TV-antennia, päätimme hoitaa IPTV:n. Lisäksi piti myös talon muutkin koneet liittää nettiin. Niitä varten oletin että oli tarjolla rajattomasti dynaamisia osoitteita. Vaan eipä ollutkaan.

Yhteyden järjestäneessä yrityksessä oli ymmärretty että valokuitua tarvitaan vain palvelimelle ja sille yhdelle kiinteälle osoitteelle. Kiirastorstaina illalla kuuden aikaan kävi ilmi, ettei telkkaria saada toimimaan, ellei yhteyteen tehdä pieniä muutoksia. Soitin yhteyshenkilölleni ja hän valitteli kiirettään, ettei päässyt illalla hoitamaan asiaani, mutta lupasi palata asiaan sitten Pitkäperjantaina. Ja näin mies tuli Pitkäperjantaina käymään, vaihtoi konvertterin useampi porttiseen ja kertoi mitkä portit toimivat kiinteillä IP-osoitteilla ja mitkä dynaamisilla.

Tätä minä kutsun palveluksi ja tällaista kohtelua ei saa suuremmissa taajamissa juurikaan. On sanottava, että toistaiseksi kaikki kontaktimme, joita olemme Maalahdessa tarvinneet, ovat yhtä lukuunottamatta toimineet mitä erinomaisimalla tavalla. Kunpa sähkömies olisi vain pitänyt sanansa ja tullut lupaamanaan ajankohtana katsomaan projektiamme, olisi täällä kaikki toiminut kuin rasvattu.

Mitä enemmän saan kokemusta Maalahdella asumisesta ja elämisestä, sitä enemmän ihmettelen, että mikä minua pidätteli vuosikymmenten ajan Helsingissä.

Ensimmäinen yö takana

Kuten jo jokin aikaa sitten arvelin, aika loppuu meillä kesken. Ei muuttaminen Maalahden taloon olisi vielä ollut välttämätöntä, mutta Vaasan asunnosta piti muuttaa ulos, sillä tänään on siellä loppusiivous ja uudet asukkaat ovat valmiina muuttamaan sisään.

Eilen siis tapahtui muutto. Muutto oli lopulta aika leppoisa tapahtuma, olihan tavaroiden siirtämistä jo valmisteltu pitempään ja Maalahdessa odotti SUUURI varastointitila. Taloon ei viety kovinkaan paljon tavaraa, sillä siellä on remontti vielä pahasti kesken. Lattioita hiottiin vielä eilen ja illalla kun muuttoporukan kanssa hieman katsastettiin paikkoja, totesin puupölyn tunkeutuvan paikkoihin, joiden olemassa olosta en edes tiennyt. Sitä on nimittäin kaikkialla ja se tunkeutuu joka paikkaan. Ei siinä auta imuroinnit, kertaimurtoinnilla saa vain osan puupölystä pois ja sitten on suodatin aivan tukossa.

Seuraavat viikko tai kaksi asutaan sitten olohuone-kirjastossa ja ruokailu toimitetaan retkimeiningillä. Veikkaan että yläkerran tapetointi on valmis tällä viikolla ja sitten vielä keittiön tapetointi sekä työtasot ja hyllyt, niin olemme kokolailla loppusuoralla. Kunhan yläkerran tapetointi valmistuu, voin keskittyä rauhassa lattioiden lipeäkäsittelyyn.

Ensimmäisen aamun tunnelmia.

Ensimmäinen yö oli todella rauhallinen. Talossa on hyvä fiilis ja vaikka asumme aivan Köpingin kylän keskustassa, ei häiriötekijöitä ole lainkaan. Erittäin kylmä yö (ulkona -16 herätyksen aikaan) sai aikaan sen, että puut olivat pannusta palaneet loppuun. Sain siis ryhtyä heti lämmityspuuhiin. Tästä päivästä alkaen kaikki tämä on täyttä arkea ja kaukolämmitetty kerrostaloasuminen on taakse jäänyttä elämää.

Työ jatkuu ja raportoitavaa tulee lisää, kunhan siihen on aihetta.

Vähitellen myös valmista

Onko kyseessä stressi vai fyysisen työn aiheuttama väsymys, mutta vuorokausirytmi on päässyt karkaamaan pahasti. Duunipäivän jälkeen ruokailemme yhdessä ja sitten otetaan kunnon "ruokaperäiset" ja tänään tuo pieni lepo sitten livahti puoleen yöhön saakka. Nyt sitä sitten kukutaan keskellä yötä ja tehdään päivitystä.

Eilinen keittiökatastrofi tokeni sitten yhdessä päivässä, mutta kaikkiaan kaksi miestyöpäivää on toistaiseksi palanut siihen että vanhan keittiön kaakelit saatiin pois – kaapien purkamiset, seinälevyjen purkaminen, poistettujen tavaroiden ja jätteiden pois vieminen sekä uuden seinän rakentaminen, kaikessa palaa aikaa ja se on aina jostain muualta pois.

Onneksi lattioiden hioja ei päässyt tänään paikalle, lattioita hiotaan seuraavan kerran perjantaina. Sitten onkin kaikki tarvittavat lattiat hiottu ja vuorossa on lipeöinti. Lattioiden lipeäkasittely tuleekin olemaan jännittävä vaihe. Lipeäkäsittelystä ei kukaan tunnu tietävän mitään, eikä aineitakaan tunnu olevan tarjolla. Kaikki ovat tilaustuotteita ja yhdessäkäään maalikaupassa tai vastaavassa kukaan ei oikein tiedä mistä on kysymys. Yksi lattioiden lipeöintiin ja aineisiin erikoistunut yritys sentään löytyi netistä ja näillä aineilla sekä vinkeillä pitää sitten huomenna illalla aloittaa lipeöinti, sikäli kun tilatut aineet vain tulevat perille. Jännää.

Valmistakin onneksi tulee. Vasemmassa kuvassa oleva olohuone-kirjasto on siivoamista ja kalusteita vailla valmis, oikeanpuoleisessa kuvassa oleva alakerran aula vaatii enää hieman tapettia ja lattian hiomisen. Perjantaina taitaa makuuhuone saada ehjän katon sekä hieman tapettia, veikkaisin. Mutta varmaa on, että tiistaina kun varsinainen muuttopäivä on edessä, muutamme täysin keskeneräiseen taloon ja oletettavasti nukumme ensimmäiset yöt olohuoneessa.

Kunnollista keittiötä ei taida olla käytössä ainakaan viikkoon, sillä uusi tiskiallas ja hana vetivät työtason uusiksi. Edellisen tason tehnyt puusepänliike ei ole toistaiseksi vaivautunut vastaamaan tiedusteluumme – liekö syynä se, että tiedustelu lähetettiin suomenkielisenä. Vaasan pohjoispuolella sijaitsevan liikkeen nettisivut olivat täysin ruotsinkieliset.

Lisäksi jälkitoimitukseen jääneet keittiön tapetit ovat vielä tulematta – niiden ennakoitu toimitusaika oli kuluva viikko, joten tiukille menee. Jokatapauksessa keittiö tulee olemaan pahasti keskeneräinen ihan hyvän aikaa. Eikä tilatusta liesituulettimesta ole kuulunut laskun maksamisen jälkeen mitään.

Kaikessa ollaan kyllä menossa tiukasti kohti maalia ja jossain häämöttää valmis asunto. Tai valmistahan tuosta ei taida tulla milloinkaan, sen verran olen katsellut jo ulkolaudoitusta sillä silmällä. Sitten on ulkorakennukset ja niiden kunnostus, autotalliin voisi rakentaa hieman eristystä yksinkertaisen laudoituksen sijaan ja vihanneskellarin jos saisi kuntoon. Puhumattakaan kasvimaista ja muusta viljelystä.

Mutta kunhan saadaan ensin sisäpuolet täysin asuttavaan kuntoon ja tavarat paikoilleen, niin sitten voidaan miettiä jotain muuta. Ja saadaan nykyinen asunto ensin pakatuksi ja tyhjäksi ensi tiistaihin mennessä. Hommaa pukkaa.

Hurja remontti

Vähitellen alkaa tuntua kuin eläisi keskellä tosi-tv-sarjaa. Muuttopävän lähestyessä alkaa deadlinet kiinnostamaan yhä enemmän ja enemmän. Kovasta yrittämisestä huolimatta vaikuttaa siltä, että ensi viikolla muuttaessamme, muutamme taloon jossa ei ole toimivaa keittiötä.

Vasemmalla on se keittiö, joka oli paikallaan kun ostimme talon – oikealla on tilanne tänään, kun olin poistanut kaapit ja seinälevyt. Nyt ollaan päästy jo alkuperäisten hirsien tasalle.

Syy näin rankkaan keittiöremonttiin tuli vasemmassa kuvassa näkyvien kaakeleiden poistamisesta. Kaakeleita ei vain poistettu vaivattomasti, vaan jokaisen irroitetun kaakelin mukana irtosi aimo paketti seinälevyä. Ainoa ratkaisu oli irrottaa seinälevyt sellaisenaan ja kaakelit niiden mukana. Tästä seuraa väistämättä se, että ennen pääsiäistä talossa ei ole toimivaa keittiötä. Pallogrilli on kunniassaan pääsiäislampaan valmistuksessa.

Tekemisen meininkiä

Talossa oli tänään kuitenkin oikea tekemisen meininki. Työt alkoivat seitsemältä aamulla lattianhiojan tullessa paikalle. Työn ohjaaminen oli melkoisen mielenkiintoista, sillä lattioita hiomaan tullut Kim ei puhunut juuri muuta kuin maalahtelaista ruotsia ja meikäläisen ruotsin kieli on opittu koulussa, sisältäen vain sen välttämättömän, minkä opiskelu vaati. Ruotsihan on kieli, jota ei oikeasti tarvitse muualla kuin Pohjanmaan rannikkoseudulla. Ja nyt ollaan juuri siellä.

Kim osoittautui kunnolliseksi työmieheksi, jolla nokka ei juuri tuhissut, vaan töitä tehtiin täysi päivä kahden kahvitauon ja lyhyen safkiksen voimin. Ilma oli sakeana puupölyä koko päivän ja välillä lauloi teollisuuspölynimuri, joka oli hauska laite sellaisenaan. Imurin teho ja suuri letku mahdollistaisi varmasti  toy-villakoiran imaisun sellaisenaan, joten oli ihan hyvä että koiramme Selma ja Alma viettivät päiväänsä lähinnä kodinhoitohuoneessa, jotteivät tulleet imuroiduksi.

Hiontalaikka tasoitti vanhoja lattialankkuja ja uudisti värin ruskeasta vaaleaksi.  Puupölyä muodostui varmasti kiloja.

Lattioiden hiominen uudisti lattioiden ilmeen täysin. Värin uudistuminen vaaleaksi sai huoneet näyttämän uusilta. Siitä kertoo hyvin seuraava ennen-jälkeen kuvapari:

Päällä oli todellinen tekemisen meininki ja "Hurjan remontin" vauhti, kun yläkerrassa hiottiin lattiaa, alakerrassa revittiin keittiötä auki ja muita tiloja tapetoitiin. Aikaa on kuitenkin vähän. Alkuperäisen, nyt kolmessa osassa olevan keittiön työtason tehnyt puusepänliike ei ole vastannut tiedusteluihin, hiotut lattiat pitäisi käsitellä lipeällä ja viimeistellä, mutta Vaasan seudulla ei työhön tarvittavia aineita ole varastotavarana. Kuitenkin lattiat tulee käsitellä viikonvaihteen aikana sekä ylä- että alakerassa, tapetoida yläkerta ja rakentaa keittiö.

Seuraavat seitsemän päivää ovat mielenkiintoista aikaa. Talossa on paljon tehtävää ja samalla tulisi yksi asunto pakata muuttoa varten. Ei tule aika pitkäksi.

Kotiinpaluu

Muuttomatka Helsingistä päättyi uuden kotitalon pihalle, jossa taivas räiskyi upeiden revontulien voimalla. Mahtavaa!

Välipäiviä

Remonttikohde on minun taholta muutaman päivän rauhassa. Ei tässä kuitenkaan olla täysin toimettomina, vaan nyt ollaan Helsingissä hakemassa muuttokuormaa entisestä kaupunkiasunnosta. Samalla reissulla on suoritettu valikoituja ostoksia, kuten uusi hana ja tiskiallas keittiöön, liesituuletin, hyllytasoja ja kannattimia, hyllyjärjestelmän pätkä tulevaan makuuhuoneen komeroon jne.

Jotenkin hiipii mieleen kaikki pitämäni koulutukset projektimäärittelystä ja siitä kuinka projekti laajenee ilman kunnollista suunnitelmaa. Tässä nyt on vetäisty keittiön suunnitelmaa n. 50% uusiksi ja nimenomaan kevyeksi pintakeikaksi arveltu keittiö tuleekin olemaan makuuhuonen ohella koko remontin työläimpiä kohteita.

Ensi viikolla tulen irroittamaan keittiöstä kaakelit ja nykyiset yläkaapit sekä tasoittamaan seinän. Lisäksi tiskiallas ja hana saavat kyytiä, jonka vuoksi koko tiskipöytä saattaa mennä uusiksi. Koska tiskipöytä ja keittiön työtaso osat samaa tasoa, täytyy ehkä irroittaa liesitaso työn ajaksi ja jos jostain saamme samankaltaisen tason tilalle, sopivien aukkojen leikkaminen tasoon on myös oma juttunsa. Olinko missään vaiheessa maininnut että tiskipöytä-työtaso on täyttä puuta ja painaa aivan sikana?

Edellisen postaukseni arvelut aikataulusta näyttää pahaenteisesti toteutuvan. Parin viikon kulutua asumme todennäköisesti remonttikohteessa, jossa todennäköisesti on keskeneräinen keittiö.

Onneksi myös kevät näyttää Maalahden suunnalla hieman viipyilevän, joten maatöiden kanssa ei pääse vielä tulemaan kiire. Suurella mielenkiinnolla odotan, mitä lumen alta paljastuu. Sitten ryhdytään suunnittelemaan puutarhaa.

Riittääkö aika ja tuleeko valmista?

Kuten kuvasta näkyy, nyt on päästy kunnolla rakentamisen makuun. Tai minä en sen kummemmin rakenna, kunhan toimin apupoikana, laudankantajana ja rakennussiivoojana. Ja näin on erittäin hyvä, sillä kun katselen Karl-Erikin työskentelyä, hän on työssään huomattavasti tarkempi kuin mitä minä olisin ja lisäksi hänellä tuntuu olevan sekä niksit että työkalut kaikkeen tarvittavaan. Välillä tuntuu kuin hän olisi antanut minun puuhastella niitä näitä, vain sen vuoksi, että olisin pysynyt poissa pahanteosta / jaloista pyörimästä.

Hieman on turhauttavaa olla tumput suorana toisen paiskoessa hommia ja kun erikseen kysyn, kuinka voin olla avuksi, sopiviä tehtäviä ovat toistaiseksi ollut paikkojen putsaaminen ja tarvikkeitten kantaminen. Voin toki kuvitella, että K-E joutuisi korjaamaan jälkiäni, jos lähtisin itsenäisesti toimimaan – sen verran hän tuntuu olevan työnsä laadusta. Minulle jää sitten piällysmiähenä oleminen, joskin siinäkin tuntuu olevan tekemistä.

Hyvät ja säntilliset tekijät kiven takana

Ehkä minut on pilattu K-E:n kanssa, sillä hän on säntillisempi kuin minä ja varmasti tekee juuri niin paljon hommia kuin laskuttaakin. Samaa säntillisyyttä ei valitettavasti ihan kaikilta löydy. Onneksi vain sähkömies on osoittautunut heikoksi lenkiksi.

Olisin halunnut käyttää paikallista sähkömiestä hoitamaan seinän kaatamiseen liittyneet sähkötyöt kuntoon, mutta valitettavasti miestä ei ole näkynyt vaikka lupasi tulla. Eikä enää vastaa puhelimeenkaan. Tällaista minähän en kauaa katsele, vaan soitin vaasalaiselle sähköasentajalle ja kevyestä vastahankaisuudestaan huolimatta lupasi loppuviikosta käydä katsomassa – vihjaisi tuo mahdollisesti tekevänsä homman samalla kertaa.

Muutto käynnistyy

Muutto Maalahteen merkitsee myös kaiken asumisen keskittämistä sinne. Samalla se merkitsee kaiken asumisrönsyilyn karsimista. Tulevana viikonvaihteena Helsingin asunto pakataan ja kuljetetaan osin Helsingin varastoon, mutta erityisesti Maalahden autotalliin. Sama tapahtuu pian myös Vaasan asunnolle ja kieltämättä tuntuu hurjalta kun yksikään huone ei ole vielä valmis. Mutta näin niitä muuttoja on ennenkin tehty – on vain määritelty päivämäärä ja hommat on vain laitettu tapahtumaan aikarajojen puitteissa.

Aikarajat tässä kaikessa tuntuvat olevan ne kaikkein tiukimmat asiat. Paljon pitäisi ehtiä hoitaa ja muuttaakin vielä, eikä aikaa ole kuin kaksi viikkoa. Veikkaan että ensimmäiset yöt saatetaan nukkua laatikoitten keskellä ja välttämättä kaikki remonttiin liittyvät hommat eivät vielä ole valmiina.

Hajottaminen on päättynyt – rakentaminen saa alkaa

Työviikon jälkeen keho tuntee olevansa ihan oikeasti väsynyt. Kipeitä lihaksia ja niveliä. Vaikka olenkin sportannut ikäni, nyt tämä fyysinen rasitus on toisenlaista – työn aiheuttamaa. Juostessa, fillaroidessa, hiihtäessä tai tanssiessa saa hyvää aerobista kondista, mutta siitä ei ole nyt apua. Salilla – jossa en tosin ole muutamaan vuoteen käynyt – treenataan aika lyhytkestoiseen suoritukseen ja tämä on nyt toisenlaista.

Fyysinen työ on jatkuvaa ja liikeradat sekä asennot muuttuvat koko ajan. Milloin kurkotellaan katonrajaan, milloin ollaan kumartuneena tai polvillaan, väännetään, kannetaan, hakataan, repäistään… Tämän tuntee kehossa, etenkin kun ei tässä olla enää nuorukaisia.

Purkaminen on loppunut ja rakentaminen alkaa

Kolmen viikon kuluttua pitää olla kaksi asuntoa tyhjennettynä ja asuminen Maalahdessa pitäisi silloin olla jo mahdollista. Kiirettä siis pitää. Nyt on saavutettu vihdoin se piste, jolloin kaikki purkaminen on päättynyt ja tästä eteenpäin ainoastaan rakennetaan. Rakentaminen on oikeastaan jo alkanut, sillä keskiviikkona tilattu makuuhuoneen pariovi tuli jo ja sille avattiin seinään oviaukko. Tuo oviaukko oli viimeinen purkuvaihe ja aukkoon kasattiin lähes välittömästi oven karmit.

Oli hienoa katsoa kun remonttimiehemme Karl-Erik omalla eleettömällä tyylillään otti homman haltuunsa ja antoi hyvän esityksen siitä, kuinka ammattimies tekee töitä. Siinä mitattiin ja tarkistettiin pintoja, eikä mikään melkein täydellinen kelvannut. Pienen kielimuurin vuoksi keskustelua työn lomassa ei K-E:n kanssa juuri synny, mutta tarvittavat pystytään kyllä selvittämään. K-E jupisee jotain itsekseen, tarkistaa mittaa ja työn lopputulos on erinomainen. Kun ammattimies tekee, siinä meikäläinen on hyvin nopeasti oppipoika ja rakennussiivooja.

Ammattimiehen ote näkyi myös putkimiehen käydessä. Tilattu työ toteutettiin ilmeettömän tehokkaasti ja lopputulos oli juuri se mitä tilattiin. Ehkä liesituulettimen hormin poisto olisi voinut tapahtua hieman siloitellummin – hormi nimittäin putosi rämähtäen suoraan keraamisen liesitason päälle. Hyvä ettei liesitaso hajonnut rytäkässä. Mutta tärkein, eli lattialämmityksen säätöyksikön siirtäminen tapahtui juuri siten kuin pitikin. Ja oikeastaan jopa paremmin. Koko setti mahtui odotettua pienempään tilaan ja sen ympärille rakennettava kotelo tulee olemaan pienempi ja huomaamattomampi kuin aluksi oletettiin.

Kuten kuvista näkyy, makuuhuoneestamme tulee mukavan avara, toinen oviaukoista saa peitokseen maanantaina kipsilevyä ja jäljelle jäävään oviaukkoon tulee lasipariovet. Sähkömies tulee maanantaina vetämään muutaman johdon uuteen paikkaan ja sitten homma on pelkkää kasaamista.

Psyykkisesti tämä rakennusvaiheeseen pääseminen on todella helpottava fiilis. Usko siihen, että muutto tulee oikeasti tapahtumaan kuun loppupuolella, saa katetta ja avonaiset lattiat, katot tai seinät eivät tule ehkä enää uniin.

Väsyneet kädet (Purkuremonttia pt. 2)

Remontointi on rankkaa puuhaa. Ainakin se on rankkaa kaltaiselleni nörtille, joka on vuosikaudet vain istunut ruudun edessä ja sormeillut näppäimistöä. Kun yhtäkkiä ryhtyy poistamaan muovimattoa ja irroittamaan lastulevyjen ruuveja, tuntee käsissään ja selässään että hommia on tehty.

Iloinen asia tässä aukirepimisessä on, että voin odottaa talon olevan muutoinkin yhtä vahvalla tavalla rakennetun. Muovimatto on tähän mennessä ollut ihan oikeasti liimattu jokaiselta neliösentiltään lastulevyyn kiinni ja sen poistaminen on ollut myös sen mukaista. Toki mukavuuteen ja helppouteen taipuvaisena miehenä olen kahlannut kaikki netin palstat läpi ja hakenut hyviä vinkkejä muovimaton irroittamiseen, mutta kaikkialla tuli vain kehoitus kärsiä ja repiä mattoa irti. Hikihän siinä tuli. Muovimaton keksijän olen valmis kiroamaan alimpaan helvettiin.

Myös lastulevyjen poisto ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Edelleen ilahduttaa talon tukevatekoisuus, sillä kaikki mikä toistaiseksi on ollut kiinnitettynä johonkin, on kiinnitetty niin että myös pysyy. Tänään laskin ruuvit joilla lastulevyt oli kiinnitetty. Kaikkiaan noin 150 ruuvia piti hieman yli 10 neliön kokoisen huoneen lattian paikallaan. Ei lattia narissut. Ja onneksi käytössäni oli akkukäyttöinen ruuvinvääntäjä.

Ruuvinvääntäjää ei voinut käyttää liesikuvun poistossa. Siinäkin laskin noin 40 irroitettua ruuvia ja niiden lisäksi lukuisan määrän lankanauloja. Meinasi jo epätoivo iskeä kun ruuveja oli otettua pois vaikka kuinka paljon ja kupu ei heilahtanut lekasta juuri lainkaan. Sorkkarautaa ja lekaa tarvittiin runsaasti, jotta kupu irtosi. Mutta lähtihän se sieltä. Mutta käsivoimille tuo otti ja nyt ovat kädet aika väsähtäneet.

Nyt on kuitenkin lähes kaikki irroitettava poistettu ja seuraavaksi alkaa rakentelu. Lattialaudat on tilattu ja tulevat perjantaina. Makuuhuoneen pariovi tulee ensi viikolla ja tuleva viikko on jo puhtaasti rakentamisen aikaa. Kun putkimies vaan käy huomenna (tai ylihuomenna), voin irroittaa loputkin koolaukset ja valmistella lattiaa asentamiseen. Huomisen aikana roudaan loput roskat takakonttiin ja pidän huolen, että rakentaminen tapahtuu mahdollisimman puhtaassa ympäristössä.

Kun minä olen hajoittanut paikkoja minkä kykyni vain ovat sallineet, on remonttimiehemme Karl-Erik puuhaillut rauhassa omiaan. Kaikki katot ja paneelit on maalattu, ja seinät pohjustettu tapetointia varten. Veikkaan että olohuone ja kirjasto saavat huomenna tapettia seinille.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

P.S. Aika tarkkaan laskevat tilattujen rakennustarpeitten rahdin painon. Ei riitä enää grammat tarkkuudeksi. Yhteensä: 514,15395 kg

Purkuremonttia

Purkuremontin ohjesääntö kuuluu:

Jos kohde ei muuten irtoa, käytä voimaa.

Jos se särkyy, se olisi pitänyt muutenkin uusia.

Perjantaina alkaneet lekaan ja sorkkarautaan perustuneet tekniikat ovat jatkuneet läpi viikonlopun, ja jatkuvat ainakin huomisen päivän. Olen lähinnä keskittynyt tuhoamaan ja rikkomaan, joskin se on onnistunut hetkittäin ilman yrittämistäkin.

Päivän ohjelmassa on ollut lattian avaaminen LVI-miestä varten, jotta lattialämmityksen säätimet saadaan uuteen paikkaan. Edellisen remontin tekijän kunniaksi on sanottava, että lattian lastulevyt oli ruuvattu erittäin hyvin paikalleen, eikä muovimaton kiinnityksessä pihistelty liiman kanssa. Kuka ikinä tuon remontin on tehnytkin, voin suositella häntä kenelle tahansa.

On tietysti hieman harmillista, että edellisestä remontista ei ole juuri mitään dokumentointia olemassa, sillä pieniä ylläreitä löytyy jatkuvasti. lattialämmityksen säätöyksikön siirtäminen tuntuu alkuun niin helpolta ja yksinkertaiselta työltä, mutta yhtäkkiä kipsilevyseinän takana onkin vedetty sähköt tiettyyn kohtaan ja alakerran kuivauskaapin hormi kulkee myös paikasta, joka hieman hankaloittaa töitä. Ja kaikki suunnitelmat ja piirustukset menevät nytkin tavallaan Klubi-askin pohjaan riipustaen, sillä suunnitelma saattaa välillä heittää häränpyllyä, kun seuraava kohta avataan ja kurkataan mitä sieltä löytyy.

Tämän purkuprojektin takana on kahden makuuhuoneen yhdistäminen yhdeksi ja siksi täytyy nyt liikkuvia osia miettiä oikein tosissaan. Koska huoneita on aiemmin ollut kaksi, on tulevassa makuuhuoneessa mm. kaksi termostaattia ja valot kahden eri kytkimen takana. Tämä tietää vielä sitä, että täällä käy kohta myös sähkömies.

Paljastunut kuivauskaapin hormi tietää sitä, että huoneeseen jää kotelo, jossa hormi kulkee. Tuon kotelon ehdin jo avata saadakseni tiedon ko. hormista ja siksi se täytyy kohta rakentaa myös uudestaan. Mutta lattialämmityksen säätökeskus tulee vaatimaan myös oman kotelonsa – mutta millaisen? Kuinka tämä kaikki vaikuttaa poistettavaan oveen ja millainen tulee olemaan tuleva makuuhuoneen pariovi? Kysymyksiä, kysymyksiä ja lisää kysymyksiä, jotka kaikki vaativat vastauksia pikaisesti.

Päivän iloisin asia oli parin kilometrin päässä sijainnut jätteenlajittelukeskus, jonne sain roudata kaiken irroitetun kipsilevyn, lastulevyn ja muovimaton. Paikalla ollut henkilökunta oli ystävällistä, auttavaista ja neuvovaa.

Lekaa kehiin!

Makuuhuoneen mittasuhteet alkavat
vähitellen selvitä.

Kyllä siinä on toisenlainen meininki, kun otetaan leka ja sorkkarauta käyttöön ja ryhdytään repimään kipsilevyä palasiksi. Aina se tapetin irtihöyryttämisen voittaa.

Tänään kävi paikallinen LVI-mies katsomassa lattialämmityksen säätökeskusta ja keskusteltiin sen siirtämisestä. LVI-miehen mielestä säätökseskuksen siirtäminen ja liesituulettimen hormin katkaisu onnistuu, joten makuuhuoneen laajentaminen sai vihreätä valoa. Jotta hormi saadaan esille, täytyy ensin purkaa kahden makuuhuoneen välissä ollut vaatekaappi, jonka kätköissä ovat lattialämmittimen säätimet ja liesikuvun hormi.

Työviikon päätteeksi katseltiin Karl-Erikin kanssa seuraavan viikon hommia ja totesimme kaapin purkamisen olevan työlistan kärjessä. Hetken aikaa koputeltiin seinää ja napattiin kattolista irti. K-E oli valmis lopettamaan työviikon, mutta kävi hakemassa vielä autostaan lekan ja sorkkaraudan paikalle. Enhän minä tuollaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Koskematon seinä, leka ja sorkkarauta – siitä se idea sitten lähti.

Kipsilevy lähti murenemaan sorkkaraudalla vääntäen ja levyn alta paljastui lasivillalaatta. Villat vain syrjään ja toisen puolen kipsilevy sai välittömästi lekaa itseensä. Pari seinälevyä vedin irti ja loput jätin sitten viikonlopun huviksi. Nyt täytyy vielä miettiä, mihin yli jäävä rakennusjäte kuskataan.

Mutta oli hieno fiilis antaa lekan ja sorkkaraudan heilua.

Kevättä

Lämpöiset kevätsäät ovat sulattaneet lunta pihalta ja pellolta. Oli hauskaa katsella mitä hangesta ilmestyi. Piha alkaa hahmottumaan – meillä on siis leikkimökin ja liukumäen lisäksi myös hiekkalaatikko.

Fyysinen työ myös verottaa ja uni pyrkii silmiin tavallista aiemmin.

Ensimmäinen päivä takana

Pannuhuoneen mystiset laitteet

Tänään aloitettiin sitten remontti ja heti alkuun piti paneutua keskeisimpiin hommiin mitä talossa on: lämmitysjärjestelmän käyttäminen. Saattaa olla jollekin muulle ihan yksinkertainen juttu, mutta koko ikäni kaukolämmitetyssä kerrostalossa asuneena olen nähnyt tällaisen vempaimen vain pari kertaa aiemmin elämässäni. Ensimmäinen kerta oli kiinteistövälittäjän esitellessä taloa ja toinen kerta tapahtui talon kuntokartoituksen yhteydessä, talon edellisen omistajan esitellessä sen käyttöä parin minuutin ajan. Ja arvatkaapa muistinko tuosta esittelystä juuri mitään.

Talon lämmitys tapahtuu puilla. Niitä pitäisi heitellä uuniin tasaisin väliajoin, jotta vesikattilassa oleva vesi pysyisi riittävän kuumana. Tänään aamulla se ei takuulla ollut riittävän kuumaa, sillä kukaan ei ollut pitämässä huolta halkojen riittävyydestä pariin päivään. Pienen tuumailun jälkeen päätin suorittaa uskaliaan kokeen. Testi onnistui ja vesikattilan lämpömittarit lähtivät nousuun.

Talo on tehty kestävän kehityksen periaatteella ja lämmitys on tosiaan hoidettu öljyn sijaan uusiutuvalla puulla. Piharakennuksessa on vanhan sikalan takana halkovarasto, jossa tällä hetkellä näyttää olevan noin kymmenen heittokuutiota klapeja. Eikä ihan mitään tavallisia klapeja, vaan sellaisia vajaan metrin mittaisia parruja. Näin kevätsäillä kuulemma riittää kun täyttää uunin kerran päivässä. Tiukemmilla pakkasilla tarvitaan pari pesällistä ja kesällä kuulemma riittää pesällinen viikossa.

Tapetin höyrystin

Varsinaisessa remontissa aloitettiin tapettien irroittamisella. Siitä on aikaa kun edellisen kerran olen tapetteja irroittanut. Silloin homma hoidettiin vain kastelemalla seinät märällä rievulla, mutta nyt on tekniikka tullut mukaan tähänkin. Nyt tapetit irroitetaan höyryttämällä. Välineenä on vesisäiliö  lämpövastuksella, joka saa veden kiehumaan. Höyry siirretään letkun avulla suuttimeen, jota pidetään seinää vasten ja tapetti irtoaa helposti. Tosin niin tapetti irtosi vanhallakin konstilla helposti ja en ole lainkaan varma, kumpi metodi on parempi. Etenkin nurkat ja ahtaat paikat ovat suuttimen kanssa hankalia.

Vaikka duuni ei vielä ollut kovin fyysistä, nyt illalla hommailun tuntee. Kädet – siis kämmenen lihakset tuntevat työn rasitukset. Katsotaan kuinka työ huomenna jatkuu.

Remonttia pukkaa

Vaikka talomme on melkolailla kunnossa ja asiallinen, täytyy tehdä aina pientä pintaremonttia ennen muuttoa. Huomenna aloitamme remonttimiehemme Karl-Erikin kanssa hommat – K-E on ihan ammattikundi, joka on tehnyt Marjalle jo parikin remonttia ja minä menen sitten apumieheksi. Saan varmasti K-E:ltä paljon hyviä vinkkejä jatkoa varten ja aionkin tarkkailla silmä kovana hyvien toimintatapojen suhteen. Jännäksi tämä yhteistyö menee, sillä K-E puhuu vain tätä täkäläistä, josta meikäläisen kouluruotsilla ei juurikaan saa selvää.

Tapetteja on katseltu ja ne on myös tilattu. Tänään mennään pakulla rauta- ja maalikauppoihin ostamaan kaikkea tarpeellista. Ensi töiksi tietenkin suojataan lattiapinnat, irroitetaan vanhat tapetit ja sitten ruvetaan huiskimaan maalia kattoon. Katsotaanpa mitä ollaan suunniteltu.

Alakerta – olohuone ja kirjasto

Näissä tiloissa vedetään kaikki pinnat uusiksi. Katto maalataan, talon ainoa parkettilattia hiotaan ja seinille tulee uudet tapetit. Nämä tilat olivat ainoat, jossa tapettivalinnoista piti hieman keskustella. Marja olisi halunnut hieman "rohkeamman" vaihtoehdon, mutta mielestäni noihin rohkeampiin vaihtoehtoihin kyllästyy nopeammin.

Monasti olen huomannut, että se aluksi hieman tylsempi miellyttää silmää pitempään ja saa arvonsa vasta jonkin ajan kuluttua. Nyt seinille nousee Sandbergin Hedwig, joka toki saattaa tuntua tylsältä, mutta se toimii. Etenkin kohtalaisen moderni olohuoneen kalustus ja molempiin huoneisiin tulevat suuret harmaat villalankamatot saavat harmonista täydennystä seiniltä.

Alakerta – keittiö

Keittiöhän on kodin sydän ja sellaisena tämä aiotaan pitää. Tyylillisesti keittiöömme haetaan jotain samaa, mitä edellisillä asukkailla siellä oli – selkeästi maatalon keittiö, jota tukevat vanhat luonnollista materiaalia olevat huonekalut. Eli vanha talonpoikaispöytä on haussa ja sen ympärille tyliin sopivia tuoleja. Onneksi vaasalaiset kirppikset ovat melkoisia aarrekammioita tällaisten suhteen, eivätkä hinnatkaan mitenkään huimaa päätä.

Tapettivalinta oli aika helppo. Maalaisromantiikkaa ja elävyyttä keittiöön, jossa tullaan varmasti tekemään ruokaa alusta alkaen ja jossa keittiövälineet tulevat olemaan selvästi esillä. Kukkaisuutta tulee lisäämään keittiön vieressä sijaitsevat veranta, jossa tullaan varmasti kasvattamaan taimia ja yrttejä kasvihuonetta ja keittiötä varten. Ruokapöydän yläpuolelle meillä on äitini kodista juuri henkeen sopiva lyijylasinen valaisin.

Keittön lautalattia on saanut hieman kyytiä, joten se tullaan hiomaan ja tarkistetaan asennus, että laudat on ruuvattu kunnolla paikalleen. Lautalattiahan elää hieman vuodenaikojen mukaan ja talvella siihen voi syntyä melkoisia rakoja, jotka sitten kesällä umpeutuvat, kun ilmankosteus kasvaa. Hiomisen jälkeen lattia tullaan mitä todennäköisimmin käsittelemään lipeäpesulla, jonka jälkeen se öljytään pellavaöljyllä. Tällä käsittelyllä siihen saadaan samettisen himmeä pinta.

Liesituuletin on tällä hetkellä pieni murheenkryyni. Tuulettimen hormi menee katolle suoraan tulevan makuuhuoneen läpi ja se hankaloittaa suunniteltua kahden pienen makuuhuoneen yhdistämistä yhdeksi. Mikäli vain mahdollista, liesituuletin ja sen hormi puretaan  ja tilalle tulee aktiivihiilituuletin ja yläkerrassa makuuhuoneen remontti onnistuu suunnitellusti.

Yläkerta - aula

Yläkerran Lumikide tapetti

Alakerran Lumikide tapetti

Yläkertaa hallitsee suuri läpi talon kulkeva aula. Täällä tapetiksi valittiin eteishalliin tulevan Ritva Kroklundin 1970-luvulla suunnitteleman Lumikiteen toinen väriversio, jolloin se jatkaa samaa ulko-ovelta alkavaa teemaa ylös saakka – vain väri vaihtuu kerroksen vaihtuessa. Tapetti kohdistetaan yhteen alakerran tapetin kanssa ja kuvio jatkuu katkeamattomana yläkertaan. Portaikko kaiteineen ja listoineen maalataan valkoisiksi.

Aulatilan lattia tulee saamaan saman käsittelyn kuin keittiönkin lattia: lipeäpesu ja sen jälkeen öljyäminen pellavaöljyllä. Tuon pellavaöljyn kanssa täyty vain olla erittäin tarkka, sillä mokoma aine on itsestään syttyvää, joten rievut ja rätit tulee poistaa välittömästi käsittelyn jälkeen, ettei vain sattuisi mitään vahinkoja.

Aulatilan perälle tulee suuri valkoinen talonpoikaismallinen vuodesohva, joka avautuu mukavaksi parivuoteeksi. Tähän tulee myös kodin viihdekeskus ja portaikon yläpuolelle kiinnitetään luultavimmin valkokangas elokuvailtoja varten.

Aulassa on myös valmiiksi ovi verannan katolle, josta tällä hetkellä puuttuu vielä sinne suunniteltu parveke. Arvaatte varmaan, mikä tulee olemaan yksi merkittävimpiä projekteja ensi kesänä talon kanssa. Täytyyhän sitä saada taloon kuninkaallinen huiskutteluparveke.

Aulassa on myös neljä muuta ovea: länsipuolella kahteen pieneen makuuhuoneeseen ja itäpuolella työhuoneeseen sekä kylpyhuone/saunaan.

Yläkerta – Makuuhuoneet

Makuuhuoneet eli tuleva yksi päämakuuhuone on remontin suurin projekti. Entisten lapsille suunniteltujen makuuhuoneiden yhdistäminen ja muovilattioiden vaihtaminen lautalattioiksi. Ongelmalliseksi työn tekee huoneiden väliin asennettu lattialammityksen säätökeskus ja liesituulettimen hormi katolle. Jostain täytyy kaivaa vielä yksi hyvä LVI-mies siirtämään säätökeskusta ja katkaisemaan hormia. Ja jos hormia ei voi katkaista, siihen täytyy tehdä melkoinen mutka vintillä, että se saadaan kulkemaan rakenteissa. Toivottavasti onnistu.

Tapetiksi tänne valikoitui hieman kiertoteitä Sandbergin Sanna, kermanvalkoisella pohjalla. Tästä kermanvalkoisesta pohjasta lähti idea lattioiden lipeäkäsittelyyn, sillä lattioihin haluttiin erityisesti makuuhuoneessa saada vaalea himmeä pinta. Nyt makuuhuoneissa on vielä muovimatot – nämä huoneet oli suunniteltu alunperin lasten makuuhuoneiksi ja lattioita haluttiin selvästi suojella kolhuilta. Aluksi harkitsimme korkkia lattiamateriaaliksi, mutta lopulta päädyttiin lautalattian rakentamiseen. Synttärilahjaksi toivomalleni jiirisahalle tulee paljon käyttöä.

Makuuhuoneen kooksi tulee yhdistämisen myötä lähes 40 neliötä ja huoneesta tehdään yhtenäinen poistamalla toinen oviaukoista. Lisäksi toiseen päätyyn rakennetaan suuret vaatekaapit sekä pukeutumistila. Jokaisessa naisessa asuva Imelda saa myös kenkiään varten asianmukaiset säilytystilat.

Yläkerta – Työhuone

Yläkerran viimeinen huone selviääkin sitten melko pienillä toimenpiteillä. Lautalattian hionta ja käsittely sekä seinien ja katon maalaus.

Tänne vedetään talon tietolikennekeskus ja kaikki työskentelyn vaatimat laitteet. WWW-palvelin on talon ainoa kone, joka tulee olemaan suoraan kiinni valokuidussa, muut koneet saavat jakaa valokuituyhteyttä langattomasti.

Työskentelyn lisäksi huone tulee palvelemaan myös lisämakuuhuoneena, sillä kalusteeksi tulee mm. taittuva futonsohva.

Tässä lyhykäisyydessään huomenna alkava remontti. Pikkuista pintaremonttiahan tässä on kyseessä ja aikaa on noin kolme viikkoa. Remontin edistymisestä raportoidaan tuonnempana.