Kot kot siellä, kot kot täällä…

Kun sisäremontti on vihdoin saatu siihen vaiheeseen, että jäljellä olevat remonttihommat eivät ole aikataulullisesti kiireellisiä, voidaan vähitellen keskittyä maallemuuton perimmäiseen syyhyn: omavaraisuuteen ruuan suhteen.

Maatilkumme itäisestä kulmasta katsottuna.

Lumi on poistunut tiluksilta ja koko komeus on esillä. Pelto on kuitenkin niin kostea vielä, ettei kukaan paikallinenkaan ole tohtinut lähteä traktorilla kyntöhommiin. Märkään peltoon traktori vain uppoaisi ja sen irroittaminen on aika rankkaa touhua.

Lumen alta on paljastunut myös edellisen omistajan peruna- ja kasvismaa, sekä pari ryytimaata. Olisihan niissäkin ihan mukavasti hommaa, mutta tuskin niistä on enempään kuin kotitarveviljelyn tarpeiksi. Enemmän olisi kuitenkin halua tehdä, sillä kokopäivähommaksi ajattelin tilanpidon itselleni ottaa.

Ihan vijelytyö on kausiluontoista hommaa. Keväällä kylvetään ja loppukesästä korjataan sato. Toki siinä välissä on varmasti monenlaista pientä puuhaa mistä täytyy pitää huolta, mutta periaatteessa se on noin. Kun jyvä on maassa ja vettä, lämpöä ja valoa on sopivassa suhteessa, laarit täyttyvät syksyllä talven varalle. Tässä mielessä ihan viljelyyn keskittyminen olisi aika lunkia puuhaa. Siinä voisi ihan mukavasti käydä viikonloppuisin hieman reissussa ja ottaa muutenkin rennommin.

Mutta eläinten kanssa meininki on ihan toista. Eläinten kanssa täytyy olla suojat kunnossa, on huolehdittava tilojen puhtaudesta, ruokinnasta, vedensaannista, aitauksista, jne jne jne… Eläimiä pitävä maanviljelijä ei vapaapäiviä pidä, vaan on duunissa kaikkina vuoden päivinä, oli juhannus, joulu, pääsiäinen tai mikä tahansa päivä. Jos haluaa pitää vapaapäivän, esimerkiksi anopin syntymäpäiviä tai kaverin häitä varten, paikalle on hankittava sijainen huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista.

Missään muussa duunissa ei olla ihan oikeasti hommissa 365 päivää vuodessa. Kalastaja voi jättää verkkojen katsomisen seuraavaan päivään, taksiautoilija voi jättää vuoron väliin, liikkeenharjoittajilla on aika usein putka kiinni sunnuntaisin, ravintolayrittäjillä on yleensä se yksi vapaapäivä viikossa. Mutta eläintilallinen ei vapaapäiviä pidä, ellei palkkaa sijaista hoitamaan hommia. Kälyni luopui lehmien pidosta ja tämä oli tietääkseni yksi syy päätökseen. Alkaa maatalousyrittäjät saamaan extrarispektiä meikäläiseltä.

Kaikesta huolimatta olemme suunnitelleet ottavamme kanoja, aluksi vain muutaman, jotta kaltaiseni kaupunkilaispoika saa pientä tuntumaa kanojen pidosta. Tämän vuoksi olenkin viime aikoina tutkinut hanakasti nettiä ja etsinyt kaikkea mahdollista tietoa kanojen pidosta. Meillähän on käytössä hieman yli 100 neliön kanalarakennus, joka on vielä pari vuotta sitten ollut tuotantokäytössä, mutta siitäkin huolimatta haluan aloittaa hieman pienemmällä määrällä ja tänä kesänä kanalarakennusta saa esittää pihalla nököttävä leikkimökki. Tästä syystä tipulamme tulee olemaan keskellä pihaamme, sillä leikkimökin siirtäminen jonnekin muualle vaatisi jonkinlaisen nosturin käyttöä.

Leikkimökkiä täytynee hieman modifioida, jotta se sopisi kanalaksi – sisälle täytyy laittaa orsia kanoille nukkumapaikoiksi, on rakennettava munintalaatikko (jos vaikka munisivat sinne), on hankittava juoma-automaatti, mietittävä kuinka ruokinta hoidetaan, pehkuja pohjalle möyhittäväksi ja koko hökötys on suojattava verkolla mahdollisten kettujen ja petolintujen varalta. Ehkä myös koiriemme Alman ja Selman varalta. Mutta tavoitteena on muutama erittäin onnellinen ja takuulla vapaana hilluva luomukana, jotka munivat herkullisia munia nautittavaksemme.