Ei työ tekemällä lopu

Maanviljelijän (jos minua oikeasti sellaiseksi voisi jotenkin kutsua) duunissa on se lystikäs puoli, että kaikkialle mihin katson, näen siellä jotain tehtävää tai jonkun keskeneräisen projektin. Kasvimaat ottavat oman osansa, kanat omansa ja sitten pitäisi vähitellen valmistautua tulevaan talveen. Saattaa tuntua hieman ennakoivalta puhua heinäkuun lopussa tulevasta talvesta, mutta jos aiomme pitää kanat edelleen, on niille rakennettava talvikelpoinen kanala ja elo - lokakuussa korjattava sato täytyy saada jonnekin säilymään. Tässä onkin kaksi projektia, jotka pitävät meikäläisen hyvässä vauhdissa pitkälle elokuuhun.

Satoa varten olemme päättäneet rakentaa maakellarin. Meillä on tällä hetkellä ns. viileähuone piharakennuksessamme, mutta sen lämpötila pääsee nousemaan pahimmilla helteillä lähelle kahtakymmentä, joten hillot ja mehut – puhumattakaan porkkanoista ja perunoista – eivät ole missään optimilämpötilassaan. Vertailun ja omien toiveiden listaamisen jälkeen päädyimme JR Holvikellareiden "rakennussarjaan" mallia Kotiviini. Tuosta meille piirrettiin hieman modifioitu versio, jossa lähinnä keskityttiin juuresosan pidentämiseen. Tiedossa on erittäin mielenkiintoinen elo - syyskuu, kun kellarin osat tulevat tontille ja sopivaa kuoppaa kaivetaan. Täällä Pohjanmaalla on valitettavan vähän pohjoisen puolen rinteitä, jollaiseen makellari olisi hyvä rakentaa, joten täysi tasamaarakennus tuosta lopulta tulee. Täytyy vain kasata riittävästi maata päälle, jotta maakellarin hyvät puolet saadaan esille. Joskus tuevaisuudessa lastenlapset saavat siitä kivan pulkkamäen talvella. Projektista voisi tehdä samanlaisen dokumentaation kuin tässä.

Ennen kylmeneviä kelejä pitäisi myös rakentaa kanoja varten talvikelpoinen tila. Tämän olen ajatellut rakentaa entisen sikalan sisäpuolelle, eli talo taloon. Tämä entinen sikala on vähintäänkin rujossa kunnossa, sillä seiniä koristaa tällä hetkellä vuosi(kymmeni)en liat ja muutenkin tila on toiminut lähinnä pois heitettävien tavaroiden välivarastona. Sikojen ruokinta-automaatteja ja ruostuneita karsinoita on vaikka jaettavaksi saakka. Jossain vaiheessa tila on toiminut myös puuvarastona ja lastauksen helpottamiseksi on seinään puhkaistu lastauskärryjen mentävä reikä, joka tulee muurata umpeen tai ainakin aukkoon on laitettava ovi, jotta lumi ei sada talvella suoraan sisään.

Tähän tilaan pitäisi piakkoin rakentaa kanala.

Projekti aloitetaan irroittamalla karsinat ja viemällä tavarat johonkin toiseen tilaan. Sitten lakaistaan lattioilta kaikki irtolika pois. Varsinainen puhdistaminen tehdään soodapuhalluksella. Tavallista ruokasoodaa puhalletaan paineilmalla päin likaa ja maahan pudonnut lika vain lakaistaan ulos. Menetelmä on ekologinen, nopea, eikä se vahingoita puhdistettavaa kohdetta. Ulos lakaistu sooda huuhtoutuu sateen mukana pois.

Ei siis ole ainakaan projekteista puutetta, nyt täytyy saada vain aika riittämään.

Kotkotusta ja munintaa

Vanha leikkimökki on nyt pari viikkoa tehnyt jonkinlaisen kanakopin virkaa. Tätä kirjoitettaessa siellä käy sisällä hirmuinen kaakatus, kun kanat käyvät vuoronperään hoitamassa hommaansa. Leikkimökin entisen ikkunan päälle rakennettu munintapesä jää kapasiteetiltaan armottoman alamittaiseksi, kanojen ryhdyttyä munimaan täydellä teholla. Alkuun nämä 12 kanaa saivat päivässä aikaan 4-5 munaa, mutta parin viime päivän keskiarvo on noussut jo kahdeksaan. Niin paljon munia kuitenkin tulee, että yksikään vieraamme ei ole poistunut ilman kennollista muniamme. Voin sanoa, että herkullisia ovat sekä ehdottoman tuoreita.

Kanat juuri kotiutuneina.

Munista on ehditty luonnollisesti tehdä kaikenlaista, mitä kanamunista yleensä tehdään – niitä on nautittu keitettynä, paistettuna, kokkelina, niistä on tehty myös pastaa ja kakkuja. Kaikki ovat olleet herkullisia. Tipumme saavat rehun lisäksi nauttia tuoreesta ruohosta, vesiheinästä sekä kaikenlaisesta mikä omasta ruokapöydästämme yli jää, toukkien, matojen ja hyönteisten lisäksi. Linnuilla on käytössään sen verran suuri aitaus, että näistä voi jo käyttää nimitystä "laiduntavat kanat".

Aitauksen tehtävänä ei ole niinkään pitää kanoja aitauksen sisällä, vaan pikemminkin pitää ei-toivottuja vieraita ulkona. Kaakatuksen sävyistä erottaa heti, jos naapuruston kissat lipovat kieliään kanaverkon takana. Niitä saa käydä aina välillä hätistämässä pois. Ja hyvä että olen hätistellytkin, sillä tänään minua kohtasi yllätys, kun aamulla kävin vaihtamassa juoma- ja rehuastioita. Kanatarhasta pyrki aktiivisesti pois siili! Ja aukko josta pääsee siili sisään, sieltä mahtuu tulemaan myös kissa. Nopea katsaus paljasti kanaverkon pullistuneen yhdestä kohdasta ja siitä verkon kiinnitys olikin jäänyt hieman vajaaksi. Eipä muuta kuin verhoilunitoja äkkiä käteen ja reikä umpeen.

Tämä nykyinen kanatarha on väliaikainen ratkaisu, joka pystyy palvelemaan korkeintaan syyskuuhun saakka. Kanamme eivät suostu yöpymään leikkimökissä, vaan jostain syystä viihtyvät myös öisin ulko-orrella, joka on saanut lisäkseen hieman pakkausmuovia ja lopputuloksena on katoksellinen orsi, joka muistuttaa lähinnä jalkapallokatsomoa. Koska yölämpötilat ovat vielä kohtuullisia, järjestely ajaa asiansa, mutta syksyä vasten nousee entiseen sikalaan eristetty kanala kaikkine fasiliteetteineen. Munintapesiä on oltava riittävästi, munien poimimisen täytyy tapahtua kanalan ulkopuolelta ja kanalan puhtaanapidon on sujuttava helposti. Kesällä kanat sitten pääsevät ikkuna-aukosta tarhaan, jonka koko varmaan kolminkertaistuu nykyisestään.

Muutenkin touhu on alkanut muistuttaa ihan oikeata maalaiselämää. Ruokapöydän antimista monet ovat omasta kasvimaasta, lisukkeita täytyy vielä hankkia kaupasta tai pienen vaihdantatalouden kautta. Vaihdannalla olemme saaneet mm. tuoretta kalaa tutulta harrastekalastajalta. Tähtäimessä oleva omavaraisuus lähestyy hyvää vauhtia.

Sataa sataa ropisee…

On aivan se ja sama, että mistä säätiedotuksesta asiaa tiiraa, tuntuu siltä kun eri säälaitokset osaisivat tuottaa parhaan ennustuksen jo menneelle ajalle. Tänäänkin piti päästä ulos touhuamaan, mutta niin Ilmatieteenlaitos, Foreca kuin Accuweather jättivät kertomatta sadekuuroista aamupäivällä. Harmittavaa, koska näissä hommissa sää näyttelee melko keskeistä roolia päivän töitä suunniteltaessa. Suunnitellut ulkohommat jäävät siis toiseen ajankohtaan.

Edellisestä postauksesta on ehtinyt kulua yli kuukausi ja syy harvaan päivitysaikatauluun on pitkät työpäivät. Kasvimaalla ja korjaushommissa saa kummasti ajan kulumaan siten, ettei päivän aikana juuri muuta ehdi tekemään. Toukokuun lopulla oli saatu jo mukavaa tuntumaa kasvun ihmeeseen raparperien muodossa ja juhannuksena päästiin poimimaan jo ensimmäiset perunat ja sipulit – hyviä olivat.

Aivan putkeen ei kaikki tietenkään ole mennyt – tilaamamme työkoneen toimitus on viivästynyt pahasti ja siksi jotkut peltohommat kusevat aika pahasti. Käsipelillä olen joitakin länttejä kunnostanut kasvimaiksi, mutta muuten pellolla rikkaruohot lainehtivat kuin vilja konsanaan. Jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin tilannut koneen jo maaliskuussa.

Kitkeminen on ikuista

Rikkaruohojen kanssa saakin olla melkoisen täpäkkä, sillä jostain syystä niille on suotu kasvuvoimaa aivan toisella tavalla kuin hyötykasveille. Kun purjosipuli täytyy taimikasvattaa varjellen jo maaliskuussa, samaan laatikkoon päässyt savijauhokas tai vesiheinä ottaa pikastartin ja näppää nopeasti kaiken kasvutilan taimelta.

Ja vaikka rikkaruolta yrittää viedä valon, ravinteet ja muut kasvua avittavat osat esim. katteella, muoveilla tai sanomalehdillä, jostain välistä ne aina löytävät tiensä pintaan ja ryhtyvät kasvamaan. No, ensi keväänä täytyy vain toimia selkeästi määrätietoisemmin rikkaruohojen kasvumahdollisuuksien kanssa.

Kot kot kot

Kesäkanala alkaa olla jo viimeistä silausta vailla ja sitten sekin on valmis vastaanottamaan asukkinsa. Kissoja kummempia petoja ei ole silmiini osunut, mutta siitä huolimatta ja erityisesti kissojen vuoksi kanojen valtakunnan ympärillä on parimetrinen aitaus pitämässä kutsumattomat vieraat poissa. Valitettavasti koiramme saattaisivat olla kiinnostuneita ennemmin kanojen jahtaamisesta kuin kissojen kurissa pitämisestä, joten turvapalvelut jäänevät minun huoleksi. Jos hankkisi vaikka värikuula-aseen ja värjäisi jonkun kanojen hätistäjän vihreäksi pyssyllä.

Loppuun pari tuokiokuvaa kasvun ihmeestä.