Sataa sataa ropisee…

On aivan se ja sama, että mistä säätiedotuksesta asiaa tiiraa, tuntuu siltä kun eri säälaitokset osaisivat tuottaa parhaan ennustuksen jo menneelle ajalle. Tänäänkin piti päästä ulos touhuamaan, mutta niin Ilmatieteenlaitos, Foreca kuin Accuweather jättivät kertomatta sadekuuroista aamupäivällä. Harmittavaa, koska näissä hommissa sää näyttelee melko keskeistä roolia päivän töitä suunniteltaessa. Suunnitellut ulkohommat jäävät siis toiseen ajankohtaan.

Edellisestä postauksesta on ehtinyt kulua yli kuukausi ja syy harvaan päivitysaikatauluun on pitkät työpäivät. Kasvimaalla ja korjaushommissa saa kummasti ajan kulumaan siten, ettei päivän aikana juuri muuta ehdi tekemään. Toukokuun lopulla oli saatu jo mukavaa tuntumaa kasvun ihmeeseen raparperien muodossa ja juhannuksena päästiin poimimaan jo ensimmäiset perunat ja sipulit – hyviä olivat.

Aivan putkeen ei kaikki tietenkään ole mennyt – tilaamamme työkoneen toimitus on viivästynyt pahasti ja siksi jotkut peltohommat kusevat aika pahasti. Käsipelillä olen joitakin länttejä kunnostanut kasvimaiksi, mutta muuten pellolla rikkaruohot lainehtivat kuin vilja konsanaan. Jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin tilannut koneen jo maaliskuussa.

Kitkeminen on ikuista

Rikkaruohojen kanssa saakin olla melkoisen täpäkkä, sillä jostain syystä niille on suotu kasvuvoimaa aivan toisella tavalla kuin hyötykasveille. Kun purjosipuli täytyy taimikasvattaa varjellen jo maaliskuussa, samaan laatikkoon päässyt savijauhokas tai vesiheinä ottaa pikastartin ja näppää nopeasti kaiken kasvutilan taimelta.

Ja vaikka rikkaruolta yrittää viedä valon, ravinteet ja muut kasvua avittavat osat esim. katteella, muoveilla tai sanomalehdillä, jostain välistä ne aina löytävät tiensä pintaan ja ryhtyvät kasvamaan. No, ensi keväänä täytyy vain toimia selkeästi määrätietoisemmin rikkaruohojen kasvumahdollisuuksien kanssa.

Kot kot kot

Kesäkanala alkaa olla jo viimeistä silausta vailla ja sitten sekin on valmis vastaanottamaan asukkinsa. Kissoja kummempia petoja ei ole silmiini osunut, mutta siitä huolimatta ja erityisesti kissojen vuoksi kanojen valtakunnan ympärillä on parimetrinen aitaus pitämässä kutsumattomat vieraat poissa. Valitettavasti koiramme saattaisivat olla kiinnostuneita ennemmin kanojen jahtaamisesta kuin kissojen kurissa pitämisestä, joten turvapalvelut jäänevät minun huoleksi. Jos hankkisi vaikka värikuula-aseen ja värjäisi jonkun kanojen hätistäjän vihreäksi pyssyllä.

Loppuun pari tuokiokuvaa kasvun ihmeestä.