Valokuitu tuli taloon

On hämmästyttävää kuinka sujuvasti asiat hoituvat pienellä paikkakunnalla. Kun Helsingissä haluaa hoitaa asioita, monasti joutuu varaamaan aikoja, jonottamaan sekä etsimän henkilöä, jonka tehtäviin kuuluu kulloinkin hoidettavan asian organisointi. Tilaapa kotiisi ihan tavallinen laajakaista. Jos kyseessä ei ole valmiiksi paketoitu plug and play -ratkaisu, vaan sellainen jossa pitäisi vetää hieman lankaakin kohteeseen, joutuu tilausta jonottamaan pitkäänkin.

Kun muutto Maalahdelle tuli varmaksi, ryhdyin luonnollisesti selvittämään kuinka saan mahdollisimman hyvän nettiyhteyden taloon. Aika nopeasti kävi ilmi, että alueella toimii osin kunnan omistama Bothnia Broadband, jonka päätehtävänä on hoitaa tietoliikenneyhteyksiä kunnan alueella. Todennäköisesti yritys on vanhojen paikallisten puhelinyhdistysten jälkeläinen – varmaan Maalahdellakin on ollut oma puhelinyhdistyksensä.

Otin yhteyttä yritykseen ja kerroin omista erityistarpeistani liittymälle – käytössäni on oma palvelin, joka tarvitsee kiinteän IP-osoitteen. Vastaus tuli samana päivänä ja minulle kerrottiin, että kiinteän IP-osoitteen saaminen on mahdollista. Kun muutto alkoi lähestyä, olin uudemman kerran yhteydessä Bothnia Broadbandin yhteyshenkilöön ja kerroin meidän muuttavan taloon seuraavana maanantaina. Vastaus tuli nopeasti: tulemme maanantaina kaivamaan valokuidun paikalle.

Näin todella tapahtui – aamutuimaan alkoi kaivinkonetta pörräämään nurkilla ja pienen selvitystyön jälkeen paikallistettiin sopiva kohta liittää talomme valokuituun. Päätettiin myös, että kuitu vedetään nyt pintavetona ja kaivetaan se maahan vasta sitten kun routa on sulanut. Asentaja veti piuhan taloon haluttuun paikkaan ja kytkilaitteet toimintakuntoon. Kaapelikela lepää edelleen talomme vieressä, sitä saatetaan tarvita keväämmällä, kun kaapeli kaivetaan maahan.

Tulivat siis muutaman päivän varoitusajalla, olivat valmiita kaivamaan kaapelin jo nyt maahan ja vetivät kaikki tarvittavat taloon ja yhteys toimi laakista. Ja miten se toimikaan! Vauhtia on vähintäänkin riittävästi, oli sitten kyse uppimisesta tai downaamisesta. Ja vähintäänkin riittävästi meikäläisen tarpeisiin serverin kanssa.

Halusimme toki saada täyden hyödyn irti valokuidustamme ja koska talossa ei ollut TV-antennia, päätimme hoitaa IPTV:n. Lisäksi piti myös talon muutkin koneet liittää nettiin. Niitä varten oletin että oli tarjolla rajattomasti dynaamisia osoitteita. Vaan eipä ollutkaan.

Yhteyden järjestäneessä yrityksessä oli ymmärretty että valokuitua tarvitaan vain palvelimelle ja sille yhdelle kiinteälle osoitteelle. Kiirastorstaina illalla kuuden aikaan kävi ilmi, ettei telkkaria saada toimimaan, ellei yhteyteen tehdä pieniä muutoksia. Soitin yhteyshenkilölleni ja hän valitteli kiirettään, ettei päässyt illalla hoitamaan asiaani, mutta lupasi palata asiaan sitten Pitkäperjantaina. Ja näin mies tuli Pitkäperjantaina käymään, vaihtoi konvertterin useampi porttiseen ja kertoi mitkä portit toimivat kiinteillä IP-osoitteilla ja mitkä dynaamisilla.

Tätä minä kutsun palveluksi ja tällaista kohtelua ei saa suuremmissa taajamissa juurikaan. On sanottava, että toistaiseksi kaikki kontaktimme, joita olemme Maalahdessa tarvinneet, ovat yhtä lukuunottamatta toimineet mitä erinomaisimalla tavalla. Kunpa sähkömies olisi vain pitänyt sanansa ja tullut lupaamanaan ajankohtana katsomaan projektiamme, olisi täällä kaikki toiminut kuin rasvattu.

Mitä enemmän saan kokemusta Maalahdella asumisesta ja elämisestä, sitä enemmän ihmettelen, että mikä minua pidätteli vuosikymmenten ajan Helsingissä.

Ensimmäinen yö takana

Kuten jo jokin aikaa sitten arvelin, aika loppuu meillä kesken. Ei muuttaminen Maalahden taloon olisi vielä ollut välttämätöntä, mutta Vaasan asunnosta piti muuttaa ulos, sillä tänään on siellä loppusiivous ja uudet asukkaat ovat valmiina muuttamaan sisään.

Eilen siis tapahtui muutto. Muutto oli lopulta aika leppoisa tapahtuma, olihan tavaroiden siirtämistä jo valmisteltu pitempään ja Maalahdessa odotti SUUURI varastointitila. Taloon ei viety kovinkaan paljon tavaraa, sillä siellä on remontti vielä pahasti kesken. Lattioita hiottiin vielä eilen ja illalla kun muuttoporukan kanssa hieman katsastettiin paikkoja, totesin puupölyn tunkeutuvan paikkoihin, joiden olemassa olosta en edes tiennyt. Sitä on nimittäin kaikkialla ja se tunkeutuu joka paikkaan. Ei siinä auta imuroinnit, kertaimurtoinnilla saa vain osan puupölystä pois ja sitten on suodatin aivan tukossa.

Seuraavat viikko tai kaksi asutaan sitten olohuone-kirjastossa ja ruokailu toimitetaan retkimeiningillä. Veikkaan että yläkerran tapetointi on valmis tällä viikolla ja sitten vielä keittiön tapetointi sekä työtasot ja hyllyt, niin olemme kokolailla loppusuoralla. Kunhan yläkerran tapetointi valmistuu, voin keskittyä rauhassa lattioiden lipeäkäsittelyyn.

Ensimmäisen aamun tunnelmia.

Ensimmäinen yö oli todella rauhallinen. Talossa on hyvä fiilis ja vaikka asumme aivan Köpingin kylän keskustassa, ei häiriötekijöitä ole lainkaan. Erittäin kylmä yö (ulkona -16 herätyksen aikaan) sai aikaan sen, että puut olivat pannusta palaneet loppuun. Sain siis ryhtyä heti lämmityspuuhiin. Tästä päivästä alkaen kaikki tämä on täyttä arkea ja kaukolämmitetty kerrostaloasuminen on taakse jäänyttä elämää.

Työ jatkuu ja raportoitavaa tulee lisää, kunhan siihen on aihetta.

Vähitellen myös valmista

Onko kyseessä stressi vai fyysisen työn aiheuttama väsymys, mutta vuorokausirytmi on päässyt karkaamaan pahasti. Duunipäivän jälkeen ruokailemme yhdessä ja sitten otetaan kunnon "ruokaperäiset" ja tänään tuo pieni lepo sitten livahti puoleen yöhön saakka. Nyt sitä sitten kukutaan keskellä yötä ja tehdään päivitystä.

Eilinen keittiökatastrofi tokeni sitten yhdessä päivässä, mutta kaikkiaan kaksi miestyöpäivää on toistaiseksi palanut siihen että vanhan keittiön kaakelit saatiin pois – kaapien purkamiset, seinälevyjen purkaminen, poistettujen tavaroiden ja jätteiden pois vieminen sekä uuden seinän rakentaminen, kaikessa palaa aikaa ja se on aina jostain muualta pois.

Onneksi lattioiden hioja ei päässyt tänään paikalle, lattioita hiotaan seuraavan kerran perjantaina. Sitten onkin kaikki tarvittavat lattiat hiottu ja vuorossa on lipeöinti. Lattioiden lipeäkasittely tuleekin olemaan jännittävä vaihe. Lipeäkäsittelystä ei kukaan tunnu tietävän mitään, eikä aineitakaan tunnu olevan tarjolla. Kaikki ovat tilaustuotteita ja yhdessäkäään maalikaupassa tai vastaavassa kukaan ei oikein tiedä mistä on kysymys. Yksi lattioiden lipeöintiin ja aineisiin erikoistunut yritys sentään löytyi netistä ja näillä aineilla sekä vinkeillä pitää sitten huomenna illalla aloittaa lipeöinti, sikäli kun tilatut aineet vain tulevat perille. Jännää.

Valmistakin onneksi tulee. Vasemmassa kuvassa oleva olohuone-kirjasto on siivoamista ja kalusteita vailla valmis, oikeanpuoleisessa kuvassa oleva alakerran aula vaatii enää hieman tapettia ja lattian hiomisen. Perjantaina taitaa makuuhuone saada ehjän katon sekä hieman tapettia, veikkaisin. Mutta varmaa on, että tiistaina kun varsinainen muuttopäivä on edessä, muutamme täysin keskeneräiseen taloon ja oletettavasti nukumme ensimmäiset yöt olohuoneessa.

Kunnollista keittiötä ei taida olla käytössä ainakaan viikkoon, sillä uusi tiskiallas ja hana vetivät työtason uusiksi. Edellisen tason tehnyt puusepänliike ei ole toistaiseksi vaivautunut vastaamaan tiedusteluumme – liekö syynä se, että tiedustelu lähetettiin suomenkielisenä. Vaasan pohjoispuolella sijaitsevan liikkeen nettisivut olivat täysin ruotsinkieliset.

Lisäksi jälkitoimitukseen jääneet keittiön tapetit ovat vielä tulematta – niiden ennakoitu toimitusaika oli kuluva viikko, joten tiukille menee. Jokatapauksessa keittiö tulee olemaan pahasti keskeneräinen ihan hyvän aikaa. Eikä tilatusta liesituulettimesta ole kuulunut laskun maksamisen jälkeen mitään.

Kaikessa ollaan kyllä menossa tiukasti kohti maalia ja jossain häämöttää valmis asunto. Tai valmistahan tuosta ei taida tulla milloinkaan, sen verran olen katsellut jo ulkolaudoitusta sillä silmällä. Sitten on ulkorakennukset ja niiden kunnostus, autotalliin voisi rakentaa hieman eristystä yksinkertaisen laudoituksen sijaan ja vihanneskellarin jos saisi kuntoon. Puhumattakaan kasvimaista ja muusta viljelystä.

Mutta kunhan saadaan ensin sisäpuolet täysin asuttavaan kuntoon ja tavarat paikoilleen, niin sitten voidaan miettiä jotain muuta. Ja saadaan nykyinen asunto ensin pakatuksi ja tyhjäksi ensi tiistaihin mennessä. Hommaa pukkaa.

Hurja remontti

Vähitellen alkaa tuntua kuin eläisi keskellä tosi-tv-sarjaa. Muuttopävän lähestyessä alkaa deadlinet kiinnostamaan yhä enemmän ja enemmän. Kovasta yrittämisestä huolimatta vaikuttaa siltä, että ensi viikolla muuttaessamme, muutamme taloon jossa ei ole toimivaa keittiötä.

Vasemmalla on se keittiö, joka oli paikallaan kun ostimme talon – oikealla on tilanne tänään, kun olin poistanut kaapit ja seinälevyt. Nyt ollaan päästy jo alkuperäisten hirsien tasalle.

Syy näin rankkaan keittiöremonttiin tuli vasemmassa kuvassa näkyvien kaakeleiden poistamisesta. Kaakeleita ei vain poistettu vaivattomasti, vaan jokaisen irroitetun kaakelin mukana irtosi aimo paketti seinälevyä. Ainoa ratkaisu oli irrottaa seinälevyt sellaisenaan ja kaakelit niiden mukana. Tästä seuraa väistämättä se, että ennen pääsiäistä talossa ei ole toimivaa keittiötä. Pallogrilli on kunniassaan pääsiäislampaan valmistuksessa.

Tekemisen meininkiä

Talossa oli tänään kuitenkin oikea tekemisen meininki. Työt alkoivat seitsemältä aamulla lattianhiojan tullessa paikalle. Työn ohjaaminen oli melkoisen mielenkiintoista, sillä lattioita hiomaan tullut Kim ei puhunut juuri muuta kuin maalahtelaista ruotsia ja meikäläisen ruotsin kieli on opittu koulussa, sisältäen vain sen välttämättömän, minkä opiskelu vaati. Ruotsihan on kieli, jota ei oikeasti tarvitse muualla kuin Pohjanmaan rannikkoseudulla. Ja nyt ollaan juuri siellä.

Kim osoittautui kunnolliseksi työmieheksi, jolla nokka ei juuri tuhissut, vaan töitä tehtiin täysi päivä kahden kahvitauon ja lyhyen safkiksen voimin. Ilma oli sakeana puupölyä koko päivän ja välillä lauloi teollisuuspölynimuri, joka oli hauska laite sellaisenaan. Imurin teho ja suuri letku mahdollistaisi varmasti  toy-villakoiran imaisun sellaisenaan, joten oli ihan hyvä että koiramme Selma ja Alma viettivät päiväänsä lähinnä kodinhoitohuoneessa, jotteivät tulleet imuroiduksi.

Hiontalaikka tasoitti vanhoja lattialankkuja ja uudisti värin ruskeasta vaaleaksi.  Puupölyä muodostui varmasti kiloja.

Lattioiden hiominen uudisti lattioiden ilmeen täysin. Värin uudistuminen vaaleaksi sai huoneet näyttämän uusilta. Siitä kertoo hyvin seuraava ennen-jälkeen kuvapari:

Päällä oli todellinen tekemisen meininki ja "Hurjan remontin" vauhti, kun yläkerrassa hiottiin lattiaa, alakerrassa revittiin keittiötä auki ja muita tiloja tapetoitiin. Aikaa on kuitenkin vähän. Alkuperäisen, nyt kolmessa osassa olevan keittiön työtason tehnyt puusepänliike ei ole vastannut tiedusteluihin, hiotut lattiat pitäisi käsitellä lipeällä ja viimeistellä, mutta Vaasan seudulla ei työhön tarvittavia aineita ole varastotavarana. Kuitenkin lattiat tulee käsitellä viikonvaihteen aikana sekä ylä- että alakerassa, tapetoida yläkerta ja rakentaa keittiö.

Seuraavat seitsemän päivää ovat mielenkiintoista aikaa. Talossa on paljon tehtävää ja samalla tulisi yksi asunto pakata muuttoa varten. Ei tule aika pitkäksi.

Kotiinpaluu

Muuttomatka Helsingistä päättyi uuden kotitalon pihalle, jossa taivas räiskyi upeiden revontulien voimalla. Mahtavaa!

Välipäiviä

Remonttikohde on minun taholta muutaman päivän rauhassa. Ei tässä kuitenkaan olla täysin toimettomina, vaan nyt ollaan Helsingissä hakemassa muuttokuormaa entisestä kaupunkiasunnosta. Samalla reissulla on suoritettu valikoituja ostoksia, kuten uusi hana ja tiskiallas keittiöön, liesituuletin, hyllytasoja ja kannattimia, hyllyjärjestelmän pätkä tulevaan makuuhuoneen komeroon jne.

Jotenkin hiipii mieleen kaikki pitämäni koulutukset projektimäärittelystä ja siitä kuinka projekti laajenee ilman kunnollista suunnitelmaa. Tässä nyt on vetäisty keittiön suunnitelmaa n. 50% uusiksi ja nimenomaan kevyeksi pintakeikaksi arveltu keittiö tuleekin olemaan makuuhuonen ohella koko remontin työläimpiä kohteita.

Ensi viikolla tulen irroittamaan keittiöstä kaakelit ja nykyiset yläkaapit sekä tasoittamaan seinän. Lisäksi tiskiallas ja hana saavat kyytiä, jonka vuoksi koko tiskipöytä saattaa mennä uusiksi. Koska tiskipöytä ja keittiön työtaso osat samaa tasoa, täytyy ehkä irroittaa liesitaso työn ajaksi ja jos jostain saamme samankaltaisen tason tilalle, sopivien aukkojen leikkaminen tasoon on myös oma juttunsa. Olinko missään vaiheessa maininnut että tiskipöytä-työtaso on täyttä puuta ja painaa aivan sikana?

Edellisen postaukseni arvelut aikataulusta näyttää pahaenteisesti toteutuvan. Parin viikon kulutua asumme todennäköisesti remonttikohteessa, jossa todennäköisesti on keskeneräinen keittiö.

Onneksi myös kevät näyttää Maalahden suunnalla hieman viipyilevän, joten maatöiden kanssa ei pääse vielä tulemaan kiire. Suurella mielenkiinnolla odotan, mitä lumen alta paljastuu. Sitten ryhdytään suunnittelemaan puutarhaa.

Riittääkö aika ja tuleeko valmista?

Kuten kuvasta näkyy, nyt on päästy kunnolla rakentamisen makuun. Tai minä en sen kummemmin rakenna, kunhan toimin apupoikana, laudankantajana ja rakennussiivoojana. Ja näin on erittäin hyvä, sillä kun katselen Karl-Erikin työskentelyä, hän on työssään huomattavasti tarkempi kuin mitä minä olisin ja lisäksi hänellä tuntuu olevan sekä niksit että työkalut kaikkeen tarvittavaan. Välillä tuntuu kuin hän olisi antanut minun puuhastella niitä näitä, vain sen vuoksi, että olisin pysynyt poissa pahanteosta / jaloista pyörimästä.

Hieman on turhauttavaa olla tumput suorana toisen paiskoessa hommia ja kun erikseen kysyn, kuinka voin olla avuksi, sopiviä tehtäviä ovat toistaiseksi ollut paikkojen putsaaminen ja tarvikkeitten kantaminen. Voin toki kuvitella, että K-E joutuisi korjaamaan jälkiäni, jos lähtisin itsenäisesti toimimaan – sen verran hän tuntuu olevan työnsä laadusta. Minulle jää sitten piällysmiähenä oleminen, joskin siinäkin tuntuu olevan tekemistä.

Hyvät ja säntilliset tekijät kiven takana

Ehkä minut on pilattu K-E:n kanssa, sillä hän on säntillisempi kuin minä ja varmasti tekee juuri niin paljon hommia kuin laskuttaakin. Samaa säntillisyyttä ei valitettavasti ihan kaikilta löydy. Onneksi vain sähkömies on osoittautunut heikoksi lenkiksi.

Olisin halunnut käyttää paikallista sähkömiestä hoitamaan seinän kaatamiseen liittyneet sähkötyöt kuntoon, mutta valitettavasti miestä ei ole näkynyt vaikka lupasi tulla. Eikä enää vastaa puhelimeenkaan. Tällaista minähän en kauaa katsele, vaan soitin vaasalaiselle sähköasentajalle ja kevyestä vastahankaisuudestaan huolimatta lupasi loppuviikosta käydä katsomassa – vihjaisi tuo mahdollisesti tekevänsä homman samalla kertaa.

Muutto käynnistyy

Muutto Maalahteen merkitsee myös kaiken asumisen keskittämistä sinne. Samalla se merkitsee kaiken asumisrönsyilyn karsimista. Tulevana viikonvaihteena Helsingin asunto pakataan ja kuljetetaan osin Helsingin varastoon, mutta erityisesti Maalahden autotalliin. Sama tapahtuu pian myös Vaasan asunnolle ja kieltämättä tuntuu hurjalta kun yksikään huone ei ole vielä valmis. Mutta näin niitä muuttoja on ennenkin tehty – on vain määritelty päivämäärä ja hommat on vain laitettu tapahtumaan aikarajojen puitteissa.

Aikarajat tässä kaikessa tuntuvat olevan ne kaikkein tiukimmat asiat. Paljon pitäisi ehtiä hoitaa ja muuttaakin vielä, eikä aikaa ole kuin kaksi viikkoa. Veikkaan että ensimmäiset yöt saatetaan nukkua laatikoitten keskellä ja välttämättä kaikki remonttiin liittyvät hommat eivät vielä ole valmiina.

Hajottaminen on päättynyt – rakentaminen saa alkaa

Työviikon jälkeen keho tuntee olevansa ihan oikeasti väsynyt. Kipeitä lihaksia ja niveliä. Vaikka olenkin sportannut ikäni, nyt tämä fyysinen rasitus on toisenlaista – työn aiheuttamaa. Juostessa, fillaroidessa, hiihtäessä tai tanssiessa saa hyvää aerobista kondista, mutta siitä ei ole nyt apua. Salilla – jossa en tosin ole muutamaan vuoteen käynyt – treenataan aika lyhytkestoiseen suoritukseen ja tämä on nyt toisenlaista.

Fyysinen työ on jatkuvaa ja liikeradat sekä asennot muuttuvat koko ajan. Milloin kurkotellaan katonrajaan, milloin ollaan kumartuneena tai polvillaan, väännetään, kannetaan, hakataan, repäistään… Tämän tuntee kehossa, etenkin kun ei tässä olla enää nuorukaisia.

Purkaminen on loppunut ja rakentaminen alkaa

Kolmen viikon kuluttua pitää olla kaksi asuntoa tyhjennettynä ja asuminen Maalahdessa pitäisi silloin olla jo mahdollista. Kiirettä siis pitää. Nyt on saavutettu vihdoin se piste, jolloin kaikki purkaminen on päättynyt ja tästä eteenpäin ainoastaan rakennetaan. Rakentaminen on oikeastaan jo alkanut, sillä keskiviikkona tilattu makuuhuoneen pariovi tuli jo ja sille avattiin seinään oviaukko. Tuo oviaukko oli viimeinen purkuvaihe ja aukkoon kasattiin lähes välittömästi oven karmit.

Oli hienoa katsoa kun remonttimiehemme Karl-Erik omalla eleettömällä tyylillään otti homman haltuunsa ja antoi hyvän esityksen siitä, kuinka ammattimies tekee töitä. Siinä mitattiin ja tarkistettiin pintoja, eikä mikään melkein täydellinen kelvannut. Pienen kielimuurin vuoksi keskustelua työn lomassa ei K-E:n kanssa juuri synny, mutta tarvittavat pystytään kyllä selvittämään. K-E jupisee jotain itsekseen, tarkistaa mittaa ja työn lopputulos on erinomainen. Kun ammattimies tekee, siinä meikäläinen on hyvin nopeasti oppipoika ja rakennussiivooja.

Ammattimiehen ote näkyi myös putkimiehen käydessä. Tilattu työ toteutettiin ilmeettömän tehokkaasti ja lopputulos oli juuri se mitä tilattiin. Ehkä liesituulettimen hormin poisto olisi voinut tapahtua hieman siloitellummin – hormi nimittäin putosi rämähtäen suoraan keraamisen liesitason päälle. Hyvä ettei liesitaso hajonnut rytäkässä. Mutta tärkein, eli lattialämmityksen säätöyksikön siirtäminen tapahtui juuri siten kuin pitikin. Ja oikeastaan jopa paremmin. Koko setti mahtui odotettua pienempään tilaan ja sen ympärille rakennettava kotelo tulee olemaan pienempi ja huomaamattomampi kuin aluksi oletettiin.

Kuten kuvista näkyy, makuuhuoneestamme tulee mukavan avara, toinen oviaukoista saa peitokseen maanantaina kipsilevyä ja jäljelle jäävään oviaukkoon tulee lasipariovet. Sähkömies tulee maanantaina vetämään muutaman johdon uuteen paikkaan ja sitten homma on pelkkää kasaamista.

Psyykkisesti tämä rakennusvaiheeseen pääseminen on todella helpottava fiilis. Usko siihen, että muutto tulee oikeasti tapahtumaan kuun loppupuolella, saa katetta ja avonaiset lattiat, katot tai seinät eivät tule ehkä enää uniin.

Väsyneet kädet (Purkuremonttia pt. 2)

Remontointi on rankkaa puuhaa. Ainakin se on rankkaa kaltaiselleni nörtille, joka on vuosikaudet vain istunut ruudun edessä ja sormeillut näppäimistöä. Kun yhtäkkiä ryhtyy poistamaan muovimattoa ja irroittamaan lastulevyjen ruuveja, tuntee käsissään ja selässään että hommia on tehty.

Iloinen asia tässä aukirepimisessä on, että voin odottaa talon olevan muutoinkin yhtä vahvalla tavalla rakennetun. Muovimatto on tähän mennessä ollut ihan oikeasti liimattu jokaiselta neliösentiltään lastulevyyn kiinni ja sen poistaminen on ollut myös sen mukaista. Toki mukavuuteen ja helppouteen taipuvaisena miehenä olen kahlannut kaikki netin palstat läpi ja hakenut hyviä vinkkejä muovimaton irroittamiseen, mutta kaikkialla tuli vain kehoitus kärsiä ja repiä mattoa irti. Hikihän siinä tuli. Muovimaton keksijän olen valmis kiroamaan alimpaan helvettiin.

Myös lastulevyjen poisto ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Edelleen ilahduttaa talon tukevatekoisuus, sillä kaikki mikä toistaiseksi on ollut kiinnitettynä johonkin, on kiinnitetty niin että myös pysyy. Tänään laskin ruuvit joilla lastulevyt oli kiinnitetty. Kaikkiaan noin 150 ruuvia piti hieman yli 10 neliön kokoisen huoneen lattian paikallaan. Ei lattia narissut. Ja onneksi käytössäni oli akkukäyttöinen ruuvinvääntäjä.

Ruuvinvääntäjää ei voinut käyttää liesikuvun poistossa. Siinäkin laskin noin 40 irroitettua ruuvia ja niiden lisäksi lukuisan määrän lankanauloja. Meinasi jo epätoivo iskeä kun ruuveja oli otettua pois vaikka kuinka paljon ja kupu ei heilahtanut lekasta juuri lainkaan. Sorkkarautaa ja lekaa tarvittiin runsaasti, jotta kupu irtosi. Mutta lähtihän se sieltä. Mutta käsivoimille tuo otti ja nyt ovat kädet aika väsähtäneet.

Nyt on kuitenkin lähes kaikki irroitettava poistettu ja seuraavaksi alkaa rakentelu. Lattialaudat on tilattu ja tulevat perjantaina. Makuuhuoneen pariovi tulee ensi viikolla ja tuleva viikko on jo puhtaasti rakentamisen aikaa. Kun putkimies vaan käy huomenna (tai ylihuomenna), voin irroittaa loputkin koolaukset ja valmistella lattiaa asentamiseen. Huomisen aikana roudaan loput roskat takakonttiin ja pidän huolen, että rakentaminen tapahtuu mahdollisimman puhtaassa ympäristössä.

Kun minä olen hajoittanut paikkoja minkä kykyni vain ovat sallineet, on remonttimiehemme Karl-Erik puuhaillut rauhassa omiaan. Kaikki katot ja paneelit on maalattu, ja seinät pohjustettu tapetointia varten. Veikkaan että olohuone ja kirjasto saavat huomenna tapettia seinille.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

P.S. Aika tarkkaan laskevat tilattujen rakennustarpeitten rahdin painon. Ei riitä enää grammat tarkkuudeksi. Yhteensä: 514,15395 kg

Purkuremonttia

Purkuremontin ohjesääntö kuuluu:

Jos kohde ei muuten irtoa, käytä voimaa.

Jos se särkyy, se olisi pitänyt muutenkin uusia.

Perjantaina alkaneet lekaan ja sorkkarautaan perustuneet tekniikat ovat jatkuneet läpi viikonlopun, ja jatkuvat ainakin huomisen päivän. Olen lähinnä keskittynyt tuhoamaan ja rikkomaan, joskin se on onnistunut hetkittäin ilman yrittämistäkin.

Päivän ohjelmassa on ollut lattian avaaminen LVI-miestä varten, jotta lattialämmityksen säätimet saadaan uuteen paikkaan. Edellisen remontin tekijän kunniaksi on sanottava, että lattian lastulevyt oli ruuvattu erittäin hyvin paikalleen, eikä muovimaton kiinnityksessä pihistelty liiman kanssa. Kuka ikinä tuon remontin on tehnytkin, voin suositella häntä kenelle tahansa.

On tietysti hieman harmillista, että edellisestä remontista ei ole juuri mitään dokumentointia olemassa, sillä pieniä ylläreitä löytyy jatkuvasti. lattialämmityksen säätöyksikön siirtäminen tuntuu alkuun niin helpolta ja yksinkertaiselta työltä, mutta yhtäkkiä kipsilevyseinän takana onkin vedetty sähköt tiettyyn kohtaan ja alakerran kuivauskaapin hormi kulkee myös paikasta, joka hieman hankaloittaa töitä. Ja kaikki suunnitelmat ja piirustukset menevät nytkin tavallaan Klubi-askin pohjaan riipustaen, sillä suunnitelma saattaa välillä heittää häränpyllyä, kun seuraava kohta avataan ja kurkataan mitä sieltä löytyy.

Tämän purkuprojektin takana on kahden makuuhuoneen yhdistäminen yhdeksi ja siksi täytyy nyt liikkuvia osia miettiä oikein tosissaan. Koska huoneita on aiemmin ollut kaksi, on tulevassa makuuhuoneessa mm. kaksi termostaattia ja valot kahden eri kytkimen takana. Tämä tietää vielä sitä, että täällä käy kohta myös sähkömies.

Paljastunut kuivauskaapin hormi tietää sitä, että huoneeseen jää kotelo, jossa hormi kulkee. Tuon kotelon ehdin jo avata saadakseni tiedon ko. hormista ja siksi se täytyy kohta rakentaa myös uudestaan. Mutta lattialämmityksen säätökeskus tulee vaatimaan myös oman kotelonsa – mutta millaisen? Kuinka tämä kaikki vaikuttaa poistettavaan oveen ja millainen tulee olemaan tuleva makuuhuoneen pariovi? Kysymyksiä, kysymyksiä ja lisää kysymyksiä, jotka kaikki vaativat vastauksia pikaisesti.

Päivän iloisin asia oli parin kilometrin päässä sijainnut jätteenlajittelukeskus, jonne sain roudata kaiken irroitetun kipsilevyn, lastulevyn ja muovimaton. Paikalla ollut henkilökunta oli ystävällistä, auttavaista ja neuvovaa.

Lekaa kehiin!

Makuuhuoneen mittasuhteet alkavat
vähitellen selvitä.

Kyllä siinä on toisenlainen meininki, kun otetaan leka ja sorkkarauta käyttöön ja ryhdytään repimään kipsilevyä palasiksi. Aina se tapetin irtihöyryttämisen voittaa.

Tänään kävi paikallinen LVI-mies katsomassa lattialämmityksen säätökeskusta ja keskusteltiin sen siirtämisestä. LVI-miehen mielestä säätökseskuksen siirtäminen ja liesituulettimen hormin katkaisu onnistuu, joten makuuhuoneen laajentaminen sai vihreätä valoa. Jotta hormi saadaan esille, täytyy ensin purkaa kahden makuuhuoneen välissä ollut vaatekaappi, jonka kätköissä ovat lattialämmittimen säätimet ja liesikuvun hormi.

Työviikon päätteeksi katseltiin Karl-Erikin kanssa seuraavan viikon hommia ja totesimme kaapin purkamisen olevan työlistan kärjessä. Hetken aikaa koputeltiin seinää ja napattiin kattolista irti. K-E oli valmis lopettamaan työviikon, mutta kävi hakemassa vielä autostaan lekan ja sorkkaraudan paikalle. Enhän minä tuollaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Koskematon seinä, leka ja sorkkarauta – siitä se idea sitten lähti.

Kipsilevy lähti murenemaan sorkkaraudalla vääntäen ja levyn alta paljastui lasivillalaatta. Villat vain syrjään ja toisen puolen kipsilevy sai välittömästi lekaa itseensä. Pari seinälevyä vedin irti ja loput jätin sitten viikonlopun huviksi. Nyt täytyy vielä miettiä, mihin yli jäävä rakennusjäte kuskataan.

Mutta oli hieno fiilis antaa lekan ja sorkkaraudan heilua.