Hieman kuvia

Remontti on saatu niin valmiiksi, että ekat bileetkin on jo pidetty. Kiitokset kaikille vieraille, oli hauskaa. Ohessa kuvia sunnuntai-iltapäivästä, kun rakas rouvani löysi sisäisen karjalaisensa ja päätti valmistaa minulle pienet prasniekat.

Näkymä ulkoterassilta verannalle.

Kirjastosta olohuoneen suuntaan.

Eteishalli.

Keittiö, Selma ja Marja.

Keittiö verannan suunnalta.

Makuuhuonetta.

Näkymä yläkerran aulasta makuuhuoneeseen.

Jätteenkäsittelyä

Vaikka emme ole ehtineet asua Maalahdessa ihan täysillä (siis asumme kyllä, mutta edelleen remontti kesken), on jokapäiväiseen elämään tullut jätteenkäsittely entistä konkreettisemmin mukaan. Vilkaisin juuri trailerin dokumentista, joka kertoo elämästä ilman muovia ja tajusin sen olevan melko haastavaa – ihan vain siksi, että muut tahot, kuten kauppa, on päättänyt asiasta jo sinun puolesta.

Kun keittiö saatiin tuossa muutama päivä sitten täysin toimintakuntoiseksi, yksi suurimmista muutoksista on nimenomaan roskien lajittelu. Tuossa kadun toisella puolella löytyy kierrätyspiste, jossa kerätään jätepaperia, lasia, metallia ja paristoja. Remontin aikana kertyneen jätteen olen vienyt muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle uusiokäyttöasemalle, jossa lasi, kivi, kipsi, puu ja metalli on siististi lajiteltu omiin säiliöihin. Tämän lisäksi sinne saa viedä myös ongelmajätettä, kuten esim. nesteitä ja vielä myös poltettavaa jätettä. Poltettavasta jätteestä täytyy maksaa kympin kuutiolta, mutta muu on ilmaista.

Käytössämme on pikakompostori, jonka sielunelämään olen tutustunut perusteellisesti ja saanut sammuneen ja jäätyneen prosessin taas eloon. Nyt kompostorissa on ollut siistit 40° – 50° C lämmintä ja kompostoitumisprosessi toimii hyvin. Ainoa ongelma on, että meidän kahden hengen talous ei tuota riittävästi kompostoitavaa. Taidamme olla sen verran tarkkoina ruuan valmistamisen kanssa ja emme sillä tavalla hanki mitään pilaantumaan. Paitsi tuossa viikolla oli ehtinyt lähes kilo tomaatteja tulla sellaiseen kuntoon, että ne lensivät samantien biojätteeseen. Ja katsotaan asiaa tarkemmin, kunhan saamme elomme asettumaan normaaleihin uomiin. Ehkä silloin tuotamme myös riittävästi biojätettä kompostorin tarpeisiin.

Muut jätteet meillä on jaoteltu kahteen ryhmään: palaa täällä ja palaa muualla. Täällä Vaasan seudulla toimii maailman suurin biomassan kaasutuslaitos, jossa poltettavasta jätteestä muodostetaan energiaa. Sinne menee kaikki taloudessamme syntyvä palava jäte, jota emme polta omassa kattilassamme. Muu jäte menee aika tarkkaan joko lämmön tai energian tuottoon. Nyt remonttivaiheessa on tuota muualla poltettavaa kertynyt hieman enemmän, mutta kerran viikossa tapahtuva jäteastian tyhjennys on riittänyt.

Oma kattilamme syö kohtuullisissa määrissä myös kartonkia (ekopisteellämme ei kerätä kartonkia!) puun ja hakkeen seassa. Paperia en suostu polttamaan, koska se muodostaa tuhkaa aivan mielettömästi ja saisin siten olla tyhjentämässä tuhkia kattilasta jatkuvasti. Puu ja hake palavat melko hyvin, sillä kattilamme on kaasuttavaa mallia, eli kattilan toimiessa hyvässä lämpötilassa, puu ei varsinaisesti pala vaan kytee ja tuottaa siten enemmän lämpöä kuutiota kohden. Tuhkaahan sitten käytetään mm. kasvimaalla ja pensaitten juurella, joskaan nekään eivät sitä loputtomiin vedä.

On mielenkiintoista katsoa, kuinka jätteettömäksi voimme päästä. Sikäli kuin mahdollista, yritämme päästä mahdollisimman paljon eroon naapurissa olevasta S-marketista ja siirtyä käyttämään paikallisten tuottajien elintarvikkeita. Omaa tuotantoa tulee varmasti jo tänä kesänä ja näyttää uhkaavasti siltä, että meillä tulee olemaan joitakin kanoja tuottamaan meille munia. Kyseiset tiput eivät tule olemaan mitään häkkikanoja eikä virikekanoja liiemmin, vaan taatusti vapaita ja luonnonmukaisia kanoja.

Jauhot tulemme jauhamaan itse ja viljat hankimme paikallisilta luomuviljelijöiltä. Jyvinähän vilja säilyy huomattavasti paremmin kuin jauhona ja samalla säilyvät myös kaikki vitamiinit ja hivenaineet. Edessä on täysi elämäntaparemontti, joka on osin jo alkanut ja viedään nyt vain loppuun saakka.

Mitä remonttiin tulee, on se jo lähes kokonaan valmis. Eteisaulan lipeöinti ja öljyäminen tapahtuu tänään ja huomenna, toinen öljykerros vedetään sunnuntaina illalla ja sitten annetaan kuivua kunnolla. Ensi viikolle on laitettu juhlat, joten silloin pitäisi olla valmis vastaanottamaan vieraita.

Kevään korvilla

Kevät tulee vääjäämättä, uskoi siihen tai ei. Todisteena voin esittää viime viikolla pariinkiin otteeseen kuulemani leivon laulu – toisella kerralla jopa bongasin siivekkään – ja yhtenä iltana näkemäni neljä joutsenta, jotka tyylikkäästi vetivät talon yli n. 15 - 20 metrin korkeudessa. Oli aika vaikuttava näky. Lisäksi sään lämpeneminen on sulattanut lunta niin paljon, että pihapiiri paljastuu koko komeudessaan. Ihan jännää, kun ei oikein tiedä mitä kinosten alta paljastuu.

Sen verran sieltä on jo paljastunut, ettei kesällä todellakaan ole vapaa-ajan ongelmia. Kun remppa sisällä saadaan valmiiksi, alkavat ulkotyöt varmasti välittömästi. Kasvihuoneen lisäksi löydöksiin kuuluvat (ainakin) kaksi kasvimaata ja hiekkalaatikosta jatkojalostettu yrttimaa. Nämähän on pakko ottaa kaikki hyötykäyttöön niin nopeasti kuin vain mahdollista. Tutustuminen kasvien viljelyyn on jo aloitettu ja kaikki mahdolliset sivustot on luettu pitkälti läpi. Ne 34 tomaatinversoa, jotka ovat sirkkalehtensä työntäneet kasvipottien mullasta ylös, pääsevät sitten toukokuun puolella kasvihuoneeseen tuottamaan hedelmää. Paprikat ovat heränneet hieman hitaammin ja siellä on vasta muutama verso näyttäytymässä arasti.

Chilin siementen kanssa taidetaan olla hieman myöhässä, mutta ajattelin toki parilla lajilla kokeilla. Sipulin, valkosipulin ja perunan viljely on tietenkin myös luvussa mukana. Mitä muuta kannattaisi ensikertalaisen kokeilla? Kasvimailla saattaa olla myös joitain monivuotisia kasveja ja kaikki penkit kannttanee käydä läpi, jos sieltä jotain säilytettävää löytyisi.

Pihalla näyttää olevan pari nuorta omenapuuta ja niitähän tullee ensi kesänä paljon lisää. Ainakin muutama omena- / päärynä- / kirsikka- / -luumupuu tulee laajennettuun pihapiiriin sekä muutama kymmen marjapensasta. Pistolapiolle tulee vielä paljon käyttöä.

Remppa muuten valmistunee tällä viikolla. Yläkerrassa täytyy aulan lattia öljytä vielä kerran ja sitten vaatekaapin ovikiskot on asetettava paikoilleen sekä listojen paikalleen laittaminen. Portaat on maalattava loppuun ja alakerrassa apukeittössä on seinät maalattava sekä aulan lattia lipeöitävä ja öljyttävä. Perjantaina on valmista. Loput on pientä hienosäätöä. Jos vaikka sunnuntaina pääsisi jo nukkumaan makuuhuoneeseen.

Minkä taakseen jättää…

Näissä olosuhteissa huomaa hyvin nopeasti, että jos jättää jotain tekemättä, on se edessä pian ja konkreettisesti. Eilen illalla ei oikein hotsittanut mennä heittämään halkoja lämmityskattilaan, joten aamupesun yhteydessä sai karvaasti todeta lämpimän veden olevan melko haaleaa. Ei siinä muu auttanut kuin painua halkovarastoon kaivelemaan puita lämmitykseen.

Ei homma tietenkään ollut ihan niin yksinkertainen keikka. Tulin vilkaisseeksi kattilaan sisälle ja huomasin tuhkien tyhjentämisestä olleen ainakin kaksi viikkoa aikaa. Lähes 20 litraa tuhkaa sieltä kertyi, jotka piti käydä levittämässä kasvimaata peittävälle hangelle – tuhkahan on ihan hyvä typpilähde ja hangelle levitettynä se sulattaa lumen nopeammin.

Halkovarasto on juttu sinänsä. Toki siellä on muutama heittomotillinen siistiä puuta verkoissa, mutta sitten siellä on myös "The Läjä". Kuinka Läjä on syntynyt, siitä minulla ei ole tietoa, mutta sen koko oli alkuaan noin kuusi kuutiota. Aluksi se näytti suurelta kasalta halkoja, mutta päällimmäisiä poltettuani, alkoi alta paljastua haketta – pienempää puusälää ja tuohta sekä ihan pienen pientä puusilppua ja myös oljenkorsia.

Läjää varten olen hankkinut nyt talikon, jolla siirtelen pienempää kariketta sivummalle ja poimin poltettavan tavaran talteen. Hyvää asiassa on, että ei tarvitse miettiä kuivikkeen hankkimista kompostiin eikä tarvitse ostaa kariketta puskien juurille. Kaikkea on omasta takaa.

Hakkeen alta löytyy taas ihan poltettavaa puutavaraa ja se täytyy vain kaivaa sieltä esille. Kunhan lumet sulavat pois entisen sikalan suuaukolta, pääsen kuskamaan haketta ulos ja saan sitten pientä järjestystä halkovarastoon.

Toista tuntia kuitenkin taas kului ennen veden lämpiämistä. Kattilan sähkövastuksissa riittää tehoa pitämään vesi haaleana, joten joka ilta kannattaa kiltisti käydä lisäämässä puita kattilaan, niin sitten on aamullakin lämmintä vettä. Aurinkokennojakin on hieman mietitty, mutta niiden hinta suhteessa saatavaan hyötyyn on vain vielä liian korkea.

Mirri eli kissa

Eilen sain huomata, että talossa näyttää olevan myös kissa. Todellisuudessa se taitaa olla jonkun lähistöllä asuvan mirri, mutta hähtävästi se on löytänyt mukavan tarkkailupaikan piharakennuksesta. Tämä tietää vain sitä, että autotalli on jatkossa hyvin visusti kiinni, sillä en kaipaa mitään merkkaamisia yhteenkään siellä olevaan huonekaluun.

Valmista seinää

Keittiö on vähitellen valmistumassa. Kuvassa K-E laittaa hyllyjä seinälle. Tänään viimeistelen keittiön lattian.

Keittiö toimintakunnossa!

On hämmästyttävää, kuinka jokin pieni välivaihe on lopputuloksen kannalta niin merkittävää. Pari päivää sitten saimme keittiöntsasot paikoilleen ja eilen minulla kävi melkoinen pulla, kun putkimies tuli parinkymmenen minuutin varoitusajalla laittamaan sekä tiskialtaan että astianpesukoneen hanan paikalleen. Yhtäkkiä meillä oli toimintakuntoinen keittiö! Se oli niin toimintakuntoinen, että otin eilen varaslähdön ja tein oikeata ruokaa! Paistoin ja keitin koonaisen aterian. Ainoa virhe oli syödä se kokonaan (se oli hyvää: fettuccinea savulammas-kermakastikkeella), sillä annos oli melko suuri.

Vaatiihan se toki vielä runsaasti viimeistelyä, jotta sitä voi sanoa valmiiksi, mutta tavaroiden laittaminen laatikoihin ja kaappeihin on jo niin lupaavaa. Huomenna uskallan nostaa ruokakaapin takaisin paikoilleen, koska tänään on tasoja öljytty kunnolla ja tiskipöydän seinä on saanut lakkaa pintaansa. Mutta monet kattilat ja kauhat ovat löytäneet jo paikkansa kaapeissa ja laatikoissa.

Tiskialtaan ja hellan takana oleva seinä oli aluksi tarkoitus lasittaa, mutta lopulta päädyimme seinän lakkaamiseen. Väittämän mukaan muutama lakkakerros huonekalulakalla tekee pinnasta riittävän kestävän vesi- ja muille roiskeille. Lisäksi se lienee helppohoitoisempi kuin lasitettu seinä.

Astiakaapin uusi maali lienee huomenna jo kunnossa ja sitten pääsen tyhjentämään astialaatikoita. Tiskikone pääsee huomenna paikalleen, kun lattian öljypinta antaa periksi.

Kuvia tulee hieman myöhemmin, kunhan saan tavaroita lisää paikalleen.

P.S. Juuri kun pääsin iloitsemasta toimivasta ja valmiista keittiöstä, uusi liesituuletin vaatii sähköpistokkeen nostamista 5 cm ylemmäs. Juuri sellainen pieni harmittava juttu, jonka periaatteessa voisi tehdä itse, mutta vaatii kuitenkin sähkömiehen käyvän paikalla.

Välikausi

Remontti on tällä hetkellä siinä mielessä inhottavassa vaiheessa, että kaikki on kesken, mutta pienillä toimenpiteillä päästään taas pitkälle. Valmista kotia on tiedossa ihan nurkan takana, täysi kaaos on kuitenkin juuri hallitseva olotila. Tilannetta ei suinkaan helpota se, että rakas rouvani on innostunut hankkimaan uutta kalustetta taloon, joista moni kaipaa pientä ehostusta ennen lopullista käyttöönottoa: vanhaa talonpoikaispöytä täytyy hieman hioa ja öljytä, juuri hankitut vanhat tuolit on paloiteltava ja liimattava heiluvat selkänojat ja jalat uudestaan, astiakaappi on maalattava kuten myös sängynpäädyksi hankittu vanha ovi. Siihen on myös kehitettävä jokin mekanismi, jolla se kiinnitetään paikalleen.

Kahden makuuhuoneen yhdistämisessä yhdeksi nosti myös melko arkisen ongelman eteen: liukuovien uusiokäytön. Vanhoissa makuuhuoneissa oli Elfan liukuovet käytössä ja vaikka voin väittää olevani melkoisen hyvä suorittamaan hakuja netissä, en parhaimmallakaan tahdolla löydä mistää paikkaa mistä voisin tilata uudet asennuskiskot oville – vanhat kun jäisivät hieman liian lyhyiksi. Ei löydy tietoa valmistajan sivuilta, eikä liiemmin jälleenmyyjien sivuilta. Nyt jännityksellä odotan, että vastaako Elfan asiakaspalvelu lainkaan.

Vanha talo tarvitsee vanhoja ja vanhahtavia tavaroita. Marja onkin ansiokkaasti käynyt läpi paikallisia kirppiksiä ja Huuto.netissä myytäviä vanhoja tavaroita läpi. On hankittu astiakaappia, ruokakaappia, pöytä, liuta tuoleja ja peilejä. Monet tavaroista odottaa käsittelyä ja valmiita paikkoja, joihin ne voidaan asentaa. Oikeiden vanhojen tavaroiden rinnalle on löydetty myös vanhahtavia tarvikkeita, joiden sisuksissa kuitenkin on täysin nykyaikaiset tavarat. Mm. alakerran vessaan löytyi juuri oikeanlainen yksiotehana – kotimainen Grana Rosa istuu ympäristöön täydellisesti. Astiapesukoneen hana on hieman tyyris, mutta istuu tyyliin kuin nakutettu.

Tänään odotellaan puusepän ilmaantumista paikalle, jotta saadaan keittiön työtasot leikattua ja istutettua paikalleen. Kun keittiö valmistuu, laukaisee se niin monta muutoin seisovaa kohdetta liikkeelle. Tavarat saadaan paikalleen, mm. keittöön saadaan ruokailutila ettei tarvitse enää syödä sängyssä / tuolia pöytänä käyttäen. Kun keittiöön saadaan pesuallas paikalleen, ei tarvitse enää käyttää vessan pesuallasta tiskaamiseen ja talousveden ottamiseen, sitten päästään taas vaihtamaan vessasta allaskaappi ja hana. Täytyy vain toivoa, että puuseppä pystyy ottamaan työtason välittömästi työstettäväksi.

Nyt lattioiden lipeöintiin – harmittaa että piti pari lattiaa ensin sotkea, ennen oikean tekniikan oppimista.

P.S. Puuseppä kävi ja oli mies paikallaan. Leikkasi ja laittoi heti 2/3 työtasoista paikoilleen ja otti viimeisen osan leikattavaksi verstaalleen. Muutaman tunnin kuluttua kaveri sitten tuli leikatun levyn kanssa takaisin, asensi sen kohdalleen ja leikkasi vielä pesualtaalle aukon sekä asensi pesualtaan. Tällä kaverilla ei nokka juuri tuhise, vaan valmista tulee. Snickarservice Börje Skata Puusepänpalvelu – suosittelen varauksetta.